Sodan liekki palaa kaasulla

Vanha kansainvälisen politiikan termi geopolitiikka on viime vuosina kokenut uuden tulemisen. Kansainvälisessä politiikassa puhutaan myös geoekonomisesta, strategiseen talousvaikuttamiseen perustuvasta valtakamppailusta, jossa geopoliittisia tavoitteita ajetaan vaikeammin havaittavin taloudellisin keinoin.

Uudessa geopolitiikassa ja -ekonomiassa keskeistä on energia, ja moni asiain tila on nopeasti muuttunut.

Euroopan unionin ja Venäjän keskinäisriippuvuuden ytimenä on ollut energia. EU on maailman suurin energiantuoja, jonka kuluttamasta energiasta oli vuonna 2012 muualta tuotua 53 prosenttia.

Yli neljännes EU:n käyttämästä kaasusta on tullut Venäjältä, monille maille varsinkin itäisessä Euroopassa Venäjä on ollut ainoa kaasuntoimittaja. Sopimuksillaan Venäjä on saanut myös strategisia omistuksia Euroopan kaasuinfrastruktuurissa.

Ukrainan kriisi havahdutti EU:n huomaamaan, kuinka riippuvainen se on Venäjän energiasta: energialla kiristäminen olisi geopoliittisia tavoitteita palvelevaa geoekonomiaa. Jean-Claude Junckerin johtama Euroopan komissio yrittää nyt rakentaa EU:lle energiaunionia, mutta työ on vaikeaa, sillä EU:n esiintyminen esimerkiksi yhtenä energianostajana ei sovellu unionin perusajatukseen vapaasta kilpailusta markkinoilla. Kaasukauppaa käydään enemmän yritysten kuin valtioiden välillä, ja yrityksille liikesalaisuudet ovat tärkeämpiä kuin yhteisrintamat kansainvälisessä politiikassa.

Maakaasua ei voi varastoida tai kuljettaa kuten öljyä, kaasun siirto on sidottu putkistoihin. Venäjän South Stream -putkihanke kaatui Ukrainan kriisiin. Seuraavaksi Venäjä pyrki Itä- ja Koillis-Euroopan kaasumarkkinoille Turkin kautta. Vaikka Turkki on ollut lähes täysin Venäjän maakaasutoimitusten varassa, Venäjän Turkish Stream -putkihanke on nyt jäissä maiden välien kiristyttyä vihollisuuksiksi Syyrian sodassa.

Öljyn hinta on pohjalukemissa, kun öljymarkkinoilla käydään pudotuspeliä, jonka loppua ei näy. Saudi-Arabian on epäilty yrittävän pudottaa markkinoilta paitsi muita maita myös amerikkalaisia liuskeöljyn tuottajia oman strategisen asemansa nostamiseksi Yhdysvaltain silmissä.

Yhdysvallat on kuitenkin panostanut Iranin-suhteidensa kehittämiseen, ja pakotteista vapautuva Iran on tulossa vauhdilla öljy- ja kaasumarkkinoille. Suora seuraus on ollut sunnien johtaman Saudi-Arabian ja shiiojen johtaman Iranin välien kiristyminen. Muilta osin myös Iran on vielä energiapolitiikan suuri arvoitus.

Iranilla on valtavat kaasureservit. Vanhan liittolaisensa Syyrian kanssa se kaavaillut kaasuputkihanketta Iranista Syyriaan ja ehkä Välimeren ali Eurooppaan. Turkin ja eräiden muiden maiden visiona on puolestaan ollut kaasuputki Persianlahdelta Syyrian ja Turkin kautta Eurooppaan vähentämään energiariippuvuutta Venäjästä. Syyrialle tämä suunnitelma ei kelvannut. Eikä se kelpaa Venäjällekään.

Syyria on siis monenlaisten energiapoliittisten pelien kohteena, mikä osaltaan selittää sodan pitkittymisen, suurvaltojen mukaantulon ja täydellisen piittaamattomuuden syyrialaisten siviilien kärsimyksistä. Energiapolitiikka on kovaa peliä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.