Sohvassa riittää nurkkia kahdellekin

Jade on valkoinenpaimenkoira, joka on paimentanut kahta kissaamme tasan vuoden. Tänä aikana se on täyttänyt osaltaan sitä aukkoa, jonka bernipaimenkoiramme Ronjan poismeno viime vuoden elokuussa synnytti. Jade ei tullut meille uudeksi Rontiksi, mutta yllättävän paljon näissä kahdessa koirassa on samaa.

En ole vielä varma, johtuuko tämä tunne koirasta vai minusta.

Rontin lähdön jälkeen minusta tuntui, että berninpaimenkoira on minulle ainoa oikea koirarotu, ja kun luin netistä valkoisenpaimenkoiran luonteesta ja rotuominaisuuksista yleensäkin, niin ajattelin, että siinäpä vasta hyvä ja haastava harrastuskoira tyttärelle, mutta isä jää kyllä katselemaan haikeana sitä tyhjää sohvannurkkaa, joka on varattu isolle mustaruskeavalkoiselle paimenkoiralle.

Rontti oli ylitsevuotavan ystävällinen, lutunen koirulainen, jonka elämän pääasiat olivat syöminen, nukkuminen, ulkoilu ja kaikkien rakastaminen. Jos joku vieras sattui istahtamaan sen mielisohvalle, ei se näyttänyt hampaitaan, vaan meni syliin makaamaan. Fiksu vieras tajusi vihjeen ja alkoi rapsuttaa - palkinnoksi tuli palvovia katseita ja leveä koiranhymy.

Jadesta odotettiin - tai ainakin minä odotin - vähän hankalampaa tapausta. Sen kun ei pitänyt olla kovinkaan miellyttämisenhaluinen, ja tarjolla piti olla myös kovapäisyyttä, jonka suitsimiseen tarvittaisiin jämäkkää otetta.

No, vuodessa Jadesta on kasvanut ihana karvapallo, joka on aina iloisena vastassa, tarjoaa perheenjäsenille vilpitöntä rakkauttaan ja tekee (ainakin joskus) mitä käsketään.

Hellimmillään se kävisi melkein bernistä; sitä on helppo rakastaa.

Mutta ei niin hyvää, ettei jotain moitittavaakin.

Siinä missä Rontilla oli tapana hoitaa tyttären pehmoleluja etenkin valeraskauksien aikana, Jade mieluummin teurastaa ne, avaa saumat ja repii täytteet ulos.

Rontti söi alushousuja ja sukkia, ja kerran vedin ulos sen peräpäästä sellaisen pörheän kylpytakin vyön (ei ollut pörheä enää silloin). Jade sen sijaan pitää kengistä. Se ei kuitenkaan niele niitä, vaan pureskelee piloille sekä päälliset että pohjalliset. Jade on myös hajoittanut yhden sisäoven, kun se ei viihtynyt yksin huoneessaan.

Rontti oli kiltti tyttö ollessaan päivisin kotona kissojen kanssa. Jade ei jaksa aina olla. Levätessään kenkien pureskelusta se tutkii roskakorit, varastelee leivät ja pullat pöydiltä, levittelee esineitä ympäri taloa ja saattaa jahdata kissojakin, joiden kanssa se tosin tulee erittäin hyvin toimeen.

Ongelmaa yritetään korjata koulutuksella, teettämällä aivoja rasittavia hommia ja etsimällä muutenkin uusia virikkeitä - muuten se keksii niitä itse.

En oikein jaksa olla sille vihainen, kun se osaa olla niin anteeksipyytävän näköinen suunnitellessaan seuraavaa kolttosta.

Rontti oli loistava koira, mutta niin on Jadekin. Se on ottanut oman nurkkansa omalta sohvaltaan.

Olenko sitten unohtanut bernit? En tietenkään. Ei niitä voi unohtaa, ja onhan sohvassa vähintään kaksi nurkkaa.

Eiköhän se ole vain ajan kysymys...

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen aluetoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.