Soi parvelta nyt Bach, tai ei sittenkään

Joskus on tullut mieleen, että olisi kiva käydä kuuntelemassa livemusiikkia jossain baarissa. Näin vanhana ei vain jaksa odottaa, että keikat alkavat. Kun bändi kapuaa lavalle hieman ennen puoltayötä, on oma baari-ilta ohi ja Nukku-Matti käynyt.

Onneksi klassista musiikkia sentään soitetaan aikaisemmin. Viime viikolla kaupunkiin saapui urkutaikuriksi etukäteen mainostettu upea Kalevi Kiviniemi, ja konsertti alkoi jo kello 19. Kerran olen Kiviniemeä kuullut, ja sen jälkeen lisää on saatava aina kun on tilaisuus. Tuolloin hän tosin veti uruilla nahkapuvussa ja aurinkolaseissa Uriah Heepiä ja muuta rokkia, mutta maaginen vaikutus lienee sama muullakin musiikilla.

Kiviniemen lämppärinä Taulumäen kirkossa oli Jyväskylän sinfoniaorkesteri. Ja kuinkas sitten kävikään: orkesteri soittaa ja soittaa, kokonaisen tunnin, eikä Kiviniemestä ole tietoakaan!

Musiikki toki oli sinänsä kaunista, mutta kun odottaa niveliä täryyttävää urkujen pauhua, ei viulujen lirutus paljoa innosta.

Viimein Taikuri ilmestyi parvelleen ja soitti toisen tunnin, siis vain puolet koko konsertista. Urkujen jyminää olisi voinut kuunnella loputtomiin.

Olin pettynyt. Kotona piti mennä Youtubeen, jossa onneksi Kiviniemeä piisaa vaikka kuinka paljon.

Syksyn ensimmäisiä merkkejä on, kun alkaa tehdä mieli samettihousuja ja täytyy ottaa käyttöön talvikäsilaukku. Siihen siirtyminen on aina järkytys. Kun kesällä pärjää parin kilon veskalla, painaa talviversio monta kiloa enemmän.

Joku mies voi ihmetellä, mitä painavaa nainen voi talvella noin paljon tarvita. Vastaus on: en tiedä. Kesälaukkuun siirretään vain välttämätön, ja perusaineisto pysyy paikoillaan. Näkyy siellä olevan jotain talvitavaraa kuten jääraappa. Myös itsensäpaljastelijoita varten oleva käyrävartinen järeä sieniveitsi painaa.

Pohjasedimenttiä ei viitsi tutkia sen enempää kuin ettei laukussa ainakaan isoja kiviä ole.

Me talvivastaiset olemme nyt kauhuissamme. Intiaanikesä piti vielä tulla, tulikin hyy ja halla.

Vuosi vuodelta talvet tuntuvat pitemmiltä, loppumattomammilta ja vaikeammilta. Oikein tuntee, miten pihkatappi alkaa muodostua, myös aivoihin. Jonkinlainen metamorfoosi käynnistyy, mutta perhosta ei ainakaan tule, paremminkin paksu toukka.

Ehkä täytyy aloittaa joku kiva talviharrastus, josta saisi energiaa. Hangessa seisominen tai räntähiutaleiden laskeminen vaikkapa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.