Soros muuttaisi EU:n kurssia

Suursijoittaja George Sorosista voidaan olla montaa mieltä, mutta hänen kykyään ymmärtää talouden lainalaisuuksia tuskin kukaan kyseenalaistaa. Miestä, joka on luonut 23 miljardia dollaria lähes tyhjästä, kannattaa kuunnella.

Juuri nyt Soros on huolissaan EU:sta. Tämä siksi, että EU on ”eksistentiaalisessa kriisissä”. Kaikki mikä voi mennä pieleen, on EU:ssa mennyt pieleen, hyväntekijämiljardööri totesi tiistaina Pariisissa Euroopan ulkosuhdeasiain neuvoston tilaisuudessa.

Sorosin mukaan koko maailmaa uhkaa uusi suuri talouskriisi, mutta populistien pesäksi muuttunut EU tulee kärsimään siinä kaikkein eniten.

Kiinnostavaa on se, että perusteluosiossaan Soros ei edes maininnut Italian kriisiä. Tulevan romahduksen pääsyyksi hän ennakoi sen sijaan transatlanttisen suhteen tuhoutumista, joka taas johtuu ennen muuta Lähi-idän politiikkaan liittyvistä kiistoista.

– Kun katsotaan eteenpäin, nyt nähdään Iranin ydinsopimuksen kariutuminen ja heti sen perässä transatlanttisen suhteen tuho, Soros totesi pessimistisesti.

Perjantaina nähdään, miten Sorosin ennuste lähtee toteutumaan. Valkoinen talo kertoo tuolloin, millaista tullimuuria se on EU:ta vastaan nostamassa alumiini- ja terästullien tilapäisen huojennuksen päättyessä.

EU:n kauppakomissaari Cecilia Malmström arvioi tiistaina, että molemminpuolisten vastatoimien käynnistymistä ei voida enää estää. Yhdysvallat asettaa Malmströmin mukaan EU:n metallituonnille joko korotetut tullit tai vaihtoehtoisesti tuontikiintiöt, joihin EU tulee vastaamaan ”välittömästi” ja sen mukaan, miten voimakkaisiin toimiin USA päätyy.

Esimerkiksi kiintiöissä voidaan päätyä koviin tai pehmeisiin kiintiöihin. Pehmeät kiintiöt mahdollistaisivat myös kiintiöt ylittävän tuonnin, kun ylittävästä osasta maksettaisiin tullimaksuja.

Pahin uhka olisivat kuitenkin autoille langetettavat tuontitullit. Niille on haettu laillisia perusteita muun muassa Yhdysvaltain kansalliseen turvallisuuteen vedoten.

Malmström on yrittänyt ratkoa tullikiistaa jo pitkään Yhdysvaltain kauppaministerin Wilbur Rossin kanssa. Edes kahden ylimääräisen neuvottelukierroksen intensiiviset keskustelut eivät tuoneet ratkaisua.

Silti: aivan pieni toivo eli vielä keskiviikkona, kun Malmströmin ja Rossin oli määrä tavata vielä kerran OECD:n ministerikokouksen kulisseissa.

Mitkä sitten olivat George Sorosin neuvot EU:lle? Päinvastoin kuin joku voisi ehkä olettaa, New Yorkissa asuva juutalaismiljardööri ei neuvonut EU:ta alistumaan Donald Trumpin tahtoon Lähi-idässä tai missäänmuuallakaan.

Sen sijaan hän antoi EU:lle toimintaohjelman, jotta unionista tulisi sisäisesti eheämpi ja siten kykenevämpi selviämään tulevista haasteista.

Sorosin mukaan EU:lla on kolme perusongelmaa: hallitsemattoman maahanmuuton nostattama poliittinen liikehdintä, alueellinen nurkkapatriotismi tyyliin Brexit ja säästötoimien aiheuttama taloudellinen ahdinko.

Näistä maahanmuuton Soros ratkaisisi ensimmäisenä. Miljardöörin mukaan se tarkoittaisi ainakin luopumista maakohtaisista pakolaiskiintiöistä – jotka ovat nostattaneet pahaa verta erityisesti Itä-Euroopassa – ja rahahanojen kunnollista avaamista Saharan eteläpuolella asuvien ihmisten elinolojen parantamiseksi, jotta he voisivat jäädä kotiseuduilleen. Se tarkoittaisi ainakin 30 miljardin euron avustusohjelmaa.

Rahoista ja syntyvistä veloista huolehtimisen Soros jättäisi nykyistä vähemmälle. Hän keskittäisi voimat sen sijaan siihen, että EU:sta tulisi uudelleen haluttu unioni, jossa jäsenvaltioilla olisi nykyistä enemmän poliittista liikkumatilaa matkalla kohti ”moniraiteista Eurooppaa”.

Sorosin ajatuksissa on paljonkin järkeä. EU:n yhtenäisyys on tällä hetkellä uhattuna ennen muuta Puolan ja Unkarin kaltaisissa Itä-Euroopan maissa, eikä kyseisten maiden aluetukien leikkaaminen neljänneksellä, mistä EU juuri päätti, auta yhtään asiaa.

Nyt otsikoissa oleva Italia taas pysyy EU:ssa kuin tatti, koska sillä ei ole tosiasiassa muuta vaihtoehtoa.

EU-eron jälkeenkin sille jäisi huikea 2 400 miljardin euron valtionvelka, jota se ei pystyisi uudella heikolla kansallisella valuutallaan hoitamaan koskaan. EKP:n setelipainokone jäisi Brysseliin, Italialla taas olisi edessään kivinen tie, ehkä Kreikkaakin kivisempi.

Juuri siksi Italian puolueet eivät euroeroa ajakaan. Ainoa poikkeus on Pohjoisen liitto, joka ei kuitenkaan pysty yksin hallitusta muodostamaan.

Silti on hyvä, että Italian valtionlainojen korot ovat keikkuneet viime päivinä kunnolla. Näin ”markkinat ovat opettaneet italialaisille, miten äänestää tulevissa vaaleissa”, kuten EU:n budjettikomissaari Günther Oettinger asian vähemmän diplomaattisesti ilmaisi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .