Sote-uudistuksen kulmakivet

Viime kuukausina on keskusteltu vilkkaasti sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisesta. Jokainen varmasti ymmärtää, ettei näin suuria ja kauaskantoisia ratkaisuja pidä tehdä hutiloiden, vaan uudistamiseen tarvitaan aikaa.

Minulle uudistuksen kulmakivet ovat olleet selvät jo pitkään. Uudistus tarvitaan, koska kansalaiset kaipaavat sosiaali- ja terveyspalveluiden vahvistamista ja parantamista. Lääkärille pitää päästä ajoissa ja asianmukaisesti.

Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen raja-aitoja on madallettava siten, että asiakas hyötyy. Hallituksen idea erikoistason tuomisesta osin perusterveydenhuoltoon on hyvä ajatus.

Kun säännöllisesti käyn lapseni kanssa lastenpoliklinikalla keskussairaalassa, olisi hyvä, jos joskus lastenlääkärin voisi tavata myös omalla terveysasemalla. Jotkin palvelut voisivat siis jalkautua lähemmäs asiakasta.

Uudistus tarvitaan myös, jotta voimme turvata riittävän ja osaavan henkilöstön kansalaisille tärkeissä palveluissa. Meillä on nyt jo paikoin pulaa osaajista ja tulevaisuus näyttää yhä haasteellisemmalta.

Kaikki ymmärtävät, että yhden lääkärin terveysasema on liian haavoittuvainen. Siksi tarvitaan isompia kokonaisuuksia, joilla voidaan varmistaa palveluiden toiminta.

Olemme antaneet kansalaisille palvelulupauksen, josta täytyy myös pitää kiinni. Myös osaajia on helpompi saada työyhteisöön, josta löytyy kollegoiden tukea.

Isommat kokonaisuudet eivät siis tarkoita palveluiden karkaamista kauemmas, vaan terveys- ja sosiaaliaseman pitää löytyä lähipalveluna jatkossakin.

Tärkeää on myös se, että uudistuksella voidaan lisätä kansalaisten tasa-arvoa terveyspalveluissa. Ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan sen perusteella, onko heillä taloudellisia mahdollisuuksia käyttää yksityisiä terveyspalveluja.

Jos nykyistä eriytyvää kehitystä ei saada poikki, uhkaa julkisia palveluja näivettymisen tie. Siksi uudistuksen tavoitteena tulee olla myös terveyspalveluiden eriytymisen pysäyttäminen ja tämän kehityksen kääntäminen.

Jos odotamme vielä vuosia, yhä useamman kunnan kaikki terveyspalvelut hoitaa yksityinen palveluntuottaja. Jos ja kun syntyy tällaisia vahvoja monopoleja, ei palveluja enää välttämättä tuotetakaan sillä hinnalla, jolla ne nyt hoidetaan. Onhan kyseessä kuitenkin voittoa tavoitteleva bisnes eikä mikään hyväntekeväisyys. Yhteiskunnan on siksi tärkeää pysyä myös palveluiden tuottajana.

Viimeinen uudistuksen kulmakivi ei ole lainkaan vähäisin. Se on demokratian vahvistaminen.

Emme tarvitse sosiaali- ja terveyspalveluihin uutta porrasta. Kansalaisella on oikeus tietää, kuka hänen palveluistaan päättää. Siksi ajatus vahvasta peruskunnasta ja sen tuottamista peruspalveluista ei ole niin päätön kuin julkisesta keskustelusta voisi välillä päätellä. Ja juuri siksi kuntarakenne ja sosiaali-ja terveyspalvelu-uudistus ovat samaan kokonaisuuteen kuuluvan palapelin osia, joita ei voi ratkoa toisistaan irrallaan.

Uskon, että hallitus pääsee eteenpäin molemmissa asioissa. Nämä ovat vaalikauden ja tämän vuosikymmenen suurimmat uudistukset eikä niitä pidä pilata hoppuilemalla. Parempi tehdä kunnolla kestävää kuin kiireellä sutta ja sekundaa.