Soutamista ja huopaamista kirkkoveneessä

Tapaus-Salmela on ulkopuolisin silmin varsin erikoinen.

Seurakunta tarvitsee uuden leirikeskuksen esimerkiksi rippikouluja varten, koska vanhan leirikeskuksen päärakennus alkaa olla aikansa elänyt.

Samaan aikaan kunta on luopumassa omasta leirikeskuksestaan, koska sen käyttöaste ei ole riittävä.

Sovitaan, että kunta seurakunta yhdistävät voimansa ja perustavat kiinteistöyhtiön, jonka on määrä rakennuttaa uusi leirikeskus.

Seurakunta on hyvissä varoissa, ja kunta laskee saavansa omasta leirikeskuksestaan sen verran hyvän hinnan, että uudishankkeeseen voidaan lähteä suhteellisen riskittömästi.

Joidenkin laskelmien mukaan hankkeelle kertyisi hintaa kolmisen miljoonaa euroa. Se on paljon rahaa, mutta ei kaiketi niin paljon, etteivät kunta ja seurakunta siitä selviäisi, jos mitään ihmeellistä ei tapahdu.

No, kun on kyse kirkosta ja seurakunnasta, niin totta kai ihmettä on lupa odottaa, ja jos sitä odotetaan riittävän pitkään, sellainen voidaan totisesti saadakin. Silloin vauraasta Kangasniemen seurakunnasta saattaa tulla paitsi velaton myös varaton.

Tämä tulevaisuudenkuva rakentuu kirkkohallituksen esitykseen seurakuntarakenteiden kehittämisestä.

Esityksen mukaan seurakuntien omaisuus siirtyisi seurakuntayhtymille, jotka muun muassa määräisivät kirkollisverojen ja muiden yhteisten tulojen jakamisesta yhtymiin kuuluville seurakunnille.

Muutos hyödyttäisi talousahdingossa painivia seurakuntia, mutta muuttaisi hyvin hoidetun Kangasniemen seurakunnan taloudellista asemaa oleellisesti. Myös todellinen päätösvalta leirikeskuksen rakentamisesta siirtyisi muualle, vaikka kangasniemeläiset olisivatkin mukana päätöksenteossa seurakunnan jäsenmäärän edellyttämässä suhteessa.

Kiinnostavaa tilannetta on ratkottu kädenväännöllä. Leirikeskuksen rakentamista puoltavat sanovat, että vanhoilliset piirit viivyttävät hanketta tarkoituksellisesti. Vastustajat puolestaan haluavat vielä miettiä muita vaihtoehtoja tai odotella seurakuntauudistuksen täytäntöönpanoa.

En ole tutustunut Kangasniemen seurakunnan tileihin ja taseisiin eikä minun taloustaidoillani pysty laskemaan, onko uuden leirikeskuksen rakentaminen nykyiselle paikalle järkevää vai ei. Esitän kuitenkin mieluusti tyhmiä kysymyksiä, joten tässä muutama.

Miten tällaisen hankkeen valmistelu on voinut kestää lähes kolme vuotta? Puuttuuko osalta päätöksentekijöistä rohkeus tai onko osalla sitä ihan liikaa? Onko kirkkovaltuusto seurakunnan korkein päättävä elin vai onko se kirkkoneuvosto? Kuinka paljon päätöksenteon viivyttely maksaa seurakunnalle? Mikä on seurakuntien rakenneuudistuksen rooli tässä kuviossa?

Ovatko seurakuntavaalit liian lähellä?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.