Strömsötä Äänekoskella

Lopullisen verotuksen tulos tulee tietoon mukavan aikaisin. Itselleni ilouutinen veronpalautuksesta tuli kuluneen viikon tiistaina, ja tilille raha ropsahtaa vasta joulukuussa. Puolessa vuodessa veronpalautuksen ehtii tuhlata useaan kertaan etukäteen. Näin summa moninkertaistuu ja kansantalous pyörii. Kyllä verottaja on viisas.

Ennen kuin sienikausi toivottavasti kuukauden sisällä käynnistyy, on ollut löydettävä elämään muuta jännitystä. Onneksi joka tiistai televisiosta tulee Äänekosken Hirvaskankaalla kuvattu Suomen huutokauppakeisari -ohjelma. Juonen kulku on joka kerta sama: ensin Aki ja Heli Palsanmäki hankkivat tavaraa, ja perjantaina ne huutokaupataan. Lopuksi verrataan osto- ja myyntihintaa, tuliko tehtyä hyviä kauppoja. Kuulostaa tylsältä, mutta on oikeasti hyvin jännittävää.

Parasta ohjelmassa on kuitenkin kauppiasparin kaveri Markku, joka korjaa epäkunnossa olevia esineitä ja kasailee yhteen epämääräisestä läjästä osia vaikka toimivan rukin. Kerran Markku myös leipoi mustikkapiirakan, kun Heli ei ehtinyt.

Viime jakso oli erityisen jännittävä, kun Markku teki hevosen länkien sisään peilin. Peililasi on vaikeaa leikattavaa ja katsojaa pelotti, tuleeko haava vai ei. Ei tullut, vaan hieno peili.

Sosiaalisessa mediassa Markku on aiheuttanut ihailun vyöryn. Keskustelupalstoilla ja Facebookissa miestä kehutaan vuolaasti. ”Ihailen hänen taitoaan tehdä vaikka yhdestä ruuvista auto, niin on kätevä”, kuului eräskin kommentti.

Markku on itseasiassa yksinään supisuomalainen versio suomenruotsalaisesta tv-ohjelmasta Strömsö. Siinä rakennetaan, askarrellaan, leivotaan ja laitetaan ruokaa hymyssä suin kauniin musiikin soidessa taustalla. Mikään ei mene koskaan pieleen.

Markulla ei ole taustamusiikkia ja työpajakin on kaukana Strömsön pitsihuvilasta, normaali kätevän miehen verstas. Työprojektin onnistuminen on alussa aina hieman epävarmaa. Joskus jotain menee pieleenkin, esimerkiksi ruuvi katoaa kenkään, tai levysoittimet ovat valmiiksi niin romuja, että ne pitää heittää roskikseen.

Ohjelmasta vaikutteita saaneena hoksasin, että takkahuoneen seinälle sopisi hyvin länkiin tehty peili. Koska meillä asuvalla miehellä peukalo ei ole aivan keskellä kämmentä, uskalsin sellaista eräänä aamuna toivoa.

Mies silmäili seinää aikansa ja kysyi sitten:

– Tiedätkö, miltä hevosen länget haisevat?

– En.

– Tallilta. Hevosen hieltä. Samalta miltä alushousut haisevat, kun niitä ei ole ikinä vaihdettu.

Enpä tuotakaan hajua tiedä, mutta arvatenkin se on paha. Länkipeilihaave siirtyi samaan haaveiden romukoppaan, jossa on jo muun muassa wc:n uusien kalusteiden asennustyö.

Varastossa paketissa lojuvat kalusteet täyttävät tosin vasta kolme vuotta, joten turha tässä on kiirehtiä.