Sukupolvien ketju kantaa

Tässä lehdessä toisaalla tyttäret kertovat, mitä he ovat oppineet omilta äideiltään ja mitä arvelevat äitiensä oppineen heiltä itseltään.

Pohdituissa vastauksissa näkyy elämän koko kirjo. Äideiltä on opittu muiden ihmisten – ja itsensä – arvostamista, monia arkitaitoja – kuten punaviinitahrojen poistamista – ja sitä, että asioilla on taipumus järjestyä.

Tyttäret arvelevat opettaneensa äideilleen muun muassa teknisiä taitoja, äitinä olemista ja myös järkevyyttä.

”Äiti pitää pudottaa välillä takaisin maan pinnalle”, totesi haastattelussa karstulalainen Ellanoora Humppi, 19.

Ehkä jotain samanlaista saattaisi myös oma tyttäreni, 16, vastata, jos asiaa häneltä kysyisi.

Äitien ja tyttärien suhde ilmentää omalla erityislaatuisella tavallaan sukupolvien ketjua – aivan samoin kuin isovanhemmuus.

Tunne sukupolvien ketjusta ei synny tyhjästä: se tarvitsee käyttövoimakseen yhteydenpitoa sukupolvien kesken. Sosiologi Elina Haavio-Mannila tutkimusryhmineen havaitsi, että erityisesti suurten ikäluokkien naiset pitivät paljon yhteyttä sekä lapsiinsa että vanhempiinsa.

Usein yhteydenpito kietoutuu auttamisen ympärille: sukulaisten auttaminen on keskeinen osa vuorovaikutusta. Sukulaisapu antaa sisältöä ja merkitystä lähisukulaisten tapaamisille ja viestittelyille.

Tiivis yhteydenpito sukupolvien kesken on samalla myös räjähdysaltis ristiriitojen syntymiselle. Usein juuri räjähdysalttius tekee äitien ja tyttärien suhteista niin erityislaatuisia.

Viisaat sukulaiset eivät kuitenkaan välttele toisiaan ristiriitojen pelossa, eivätkä ainakaan jätä ristiriitoja roikkumaan selvittämättä niitä.

Tutkimusten mukaan ne sosiaaliset siteet, jotka ovat alttiita synnyttämään kipinöintiä, tarjoavat samalla vastapainoksi hyvän annoksen onnellisuutta.

Aina ristiriidoista onnellisuuteen pääseminen ja tasapainon saavuttaminen ei ole helppoa, mutta asian eteen kannattaa jo vähän ponnistellakin.

Haavio-Mannilan mukaan sukulaisten välinen vahva auttamiskulttuuri ja läheiset suhteet sisältävät samassa paketissa sekä erimielisyyksiä että tyytyväisyyttä elämään.

Erityisesti tämä piirre näkyy nuorempien ikäpolvien elämässä. Ehkä juuri he ymmärtävät, että ”elämä on”: Katkeroitua ei kannata, sillä se ei ole omalle terveydelle eikä lähipiirille hyväksi.

Suomalaiset pitävät yhteyttä sukulaisiinsa tiiviimmin sukupolvien välillä kuin sisarusten tai serkusten kesken, on Haavio-Mannila tutkimusryhmineen havainnut.

Tiivis yhteydenpito sukulaisten välillä synnyttää lukuisia muistijälkiä, jotka säilyvät vielä pitkään vanhempien sukupolvien jo poistuttua keskuudestamme.

Sen tiesivät myös kirjailija Merete Mazzarellan tädit, joista hän kirjoittaa isoäitiyttä käsittelevässä kirjassaan Ja illalla pelataan Afrikan tähteä.

Mazzarellan tädit sanoivat aina kyläilynsä päätteeksi takkejaan napittaessaan: Glöm int’ bort, muistakaatten.

Muistijälkien ansiosta sukupolvien ketju kantaa kauas.