Sulkeutuneisuus pelkkä julkinen harhakuva

Sulkeutunut tosikko. Näin Ari Mäntylä kuvaili Keskisuomalaisen kolumnissaan Virpi Kuitusta helmikuussa. Luin esimieheni kolumnin vasta valmistautuessani tapaamaan Kuitusen oheista juttua varten, enkä voinut kuin nauraa, sillä kuvani samaisesta Kuitusesta on, että hän on avoin ihminen, jolla on hyvä huumorintaju.

Nauramisen jälkeen aloin ajatella, mistä täysin päinvastaiset näkemyksemme hiihtokuningattaresta johtuvat. Nopeasti ymmärsin, että kumpikaan meistä ei ole täysin väärässä, sillä yhdellä ja samalla Kuitusella onkin tavallaan kaksi persoonaa: julkinen ja yksityinen.

Onko julkisuudessa esiintyvä Kuitunen todellakin sulkeutunut? Onko hän tosikko? Jos sulkeutuneisuudella tarkoitetaan sitä, että Kuitunen ei halua puhua julkisuudessa kaikista asioista, niin silloin hän on sulkeutunut. Sen lisäksi Kuitunen kieltäytyy monista haastatteluista, joten hän on tosikko. Pitäisikö kuitenkin ensin tutkia ja sitten vasta hutkia?

Kuitunen ei halua jutella julkisuudessa kahdesta aihekokonaisuudesta: Lahden dopingkärystään ja yksityiselämästään. Voiko häntä siitä syyttää? Ensin mainitun kohdalla Kuitunen kävi varmasti läpi sellaisen kiirastulen, että asian vatvominen enää julkisuudessa ei häntä hyödyttäisi. Yksityiselämä pitäisi taas olla päivänselvä asia.

Minkä ihmeen takia Kuitusen pitäisikään puida esimerkiksi parisuhdeasioitaan iltapäivälehdissä? Vastaavasti urheilusta ja harjoittelustaan Kuitunen puhuu nykyhuippu-urheilijaksi erittäin avoimesti, mutta eihän sillä ole väliä, kun hänet on jo sulkeutuneeksi tuomittu.

Entä ne haastatteluista kieltäytymiset? Viime kilpailukauden aikana Kuitunen vietti kotonaan alle 20 päivää. Jokainen edes hieman kestävyysurheilua harrastanut ymmärtää, että niinä harvoina päivinä pitää levätä mahdollisimman hyvin. Tällöin aivan jokaiseen haastattelupyyntöön on mahdotonta suostua. Tai onnistuisihan se, mutta silloin esimerkiksi viime talvena Suomi olisi voinut jäädä ilman kolmea maailmanmestaruutta. Kuitunen siis haluaa vain tehdä työtään mahdollisimman hyvin. Ei kai se kovin väärin ole?

Joidenkin toimittajien mielestä Kuitunen on hankala tapaus. Todellisuudessa toimittajien itsensä kannattaa katsoa peiliin. Kuitusta ei ole kohdeltu median taholta lähellekään aina hyvien käytöstapojen mukaisesti, joten hiihtäjättären varautuneisuus mediaa kohtaan ei ole mitenkään outoa. Kuitunen onkin niitä harvoja ihmisiä, joiden edessä minua hävettää olla toimittaja.

Yksityinen Virpi on julkista Kuitusta yksiselitteisempi tapaus. Ystäviensä seurassa hiihtäjätär juttelee avoimesti melkein mistä vaan hyvällä ja hieman omaperäisellä huumorilla tarinoitaan värittäen. Jos on Virpin tuntenut jo ennen kuin hänestä tuli huippuhiihtäjä, kuva iloisesta ja ystävällisestä persoonasta on niin vahva, että televisiossa esiintyvä julkinenkaan Kuitunen ei vaikuta lainkaan sulkeutuneelta.

Toimittajien pitäisikin oppia käsittelemään Kuitusta uudella tavalla. Kuitusen kanssa keskustellessa ei kannata jutella kuten toimittaja urheilijalle vaan kuten ihminen ihmiselle. Tällöin on mahdollista keskustella myös niistä aroista asioista.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimituksen kesätoimittaja.