Suojelua vai ylisuojelua

Tammikuussa netissä levisivät oululaisperheen kotivideot, joissa poliisit ja sosiaalityöntekijät kantoivat kirkuvat, lastensuojelulaitoksesta kotiinsa karanneet yhdeksänvuotiaat kaksospojat mukaansa.

Kohuvideoiden taustalla on kymmenlapsisen perheen kokemus siitä, että heidän kolme lastaan on otettu huostaan mielivaltaisin syin. Vanhemmat pitivät tärkeänä kertoa, millaisia ylilyöntejä lastensuojelussa heidän mielestään tapahtuu.

Vielä 1990-luvulla lastensuojelu oli marginaalinen toimiala. Nyt alalla on kova kiire ja pula soveltuvista työntekijöistä, sillä avohuollossa on noin 87 000 asiakasta ja kotoa pois sijoitettujen määrä on lähes 18 000.

Lastensuojeluilmoitukset, kiireelliset sijoitukset ja vanhemmuudenarviointijaksot yksityisten firmojen yksiköissä ovat kasvaneet hurjasti. Arviolta joka kolmas lapsi on jossakin elämänsä vaiheessa lastensuojelun asiakas, ja joka 20:s lapsi tulee sijoitetuksi.

Lastensuojelun asiakasmäärä on kasvanut sitä mukaa kuin peruspalvelut ovat heikentyneet. Samanaikaisesti on perustettu satoja ammatillisia perhekoteja ja lastensuojelulaitoksia. Kansainväliset sijoittajatkin ovat löytäneet apajat.

Uusille asiakkaille on kova kysyntä: mitä suurempi on lastensuojelun volyymi, sitä vuolaammaksi käy asiakasvirta. Sijaishuoltoon palaa rahaa enemmän kuin poliisitoimeen, ainakin 700 miljoonaa euroa vuodessa.

Jos aiemmin sijaisvanhempana toimiminen oli hyväntekeväisyyttä, nyt se on työ. Tavallinen sijaisperhe voi saada yhdestä lapsesta kuukaudessa 2 500 euroa, josta kolmannes on verotonta. Tämän päälle tulee esimerkiksi lomatukea etelänmatkaan.

Lapsen ulkoistaminen yksityissektorille on kunnille kallista mutta helpompaa kuin omien tukipalveluiden kehittäminen. Lisäksi kunnat saavat sitä suuremman valtionosuuden, mitä enemmän lapsia otetaan huostaan.

Mutta onko Oulun perhe yksittäistapaus? Siltä se ei näytä. Yhä useammat lastensuojeluperheet haluavat puhua kokemuksistaan omilla nimillään. Vertaistukiryhmien ja protestilaulujen viesti on: ”Älä koskaan erehdy hakemaan apua lastensuojelusta!”

Jotta luottamus lastensuojeluun palautuisi, olisi ministeriöiden asetettava lastensuojelujärjestöistä riippumaton työryhmä tutkimaan tahdonvastaisten sijoitusten syyperusteita ja sitä, pitävätkö lastensuojeludokumenttien väittämät tosiasiassa paikkansa.

On aika kertoa, onko asiakkaille tarjottu apu ollut lähtökohtaisesti riittävää, millaisia oikeusturvaongelmia he ovat kohdanneet ja miksi monet kokevat viranomaisten jopa kiusaavan heitä.

Laaja selvitys on tarpeen, jotta voitaisiin lakimuutoksin vahvistaa sitä erittäin laadukasta lastensuojelua, jota todella tarvitaan hädässä olevien lasten pelastamiseksi. On myös välttämätöntä kuulla lastensuojelun asiantuntijoita, kuten kaksospoikia, jotka äänestivät jaloillaan auttajiansa vastaan.

Toinen pojista nimittäin karkasi koulusta, kun avustaja erehtyi kääntämään päätään sivummalle. Toisen pojan perään huusi lastenkodin ohjaaja: ”Minne menet?”

Kärppäpipo vain vilahti näkymättömiin pojan vastatessa: ”Kotiin!”

Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija.