Suojelupoliisin menestyskertomus

Valtion turvallisuutta valvova poliisi hoitaa perinteisesti tehtäviään salaisesti. Suojelupoliisi (Supo) on operatiivinen turvallisuusviranomainen, jonka ydintoiminta-alueita ovat terrorismintorjunta, vastavakoilu ja turvallisuustyö. Ne ovat tehtäviä, jotka olisi mahdoton hoitaa ilman salailua.

Supo on pyrkinyt viime vuosina harkitusti avautumaan ja kertomaan työstään. Seppo Nevala (1947-2008) antoi päällikkövuosinaan (1996-2007) haastatteluja ja piti esitelmiä eri puolilla maata. Nykyinen päällikkö Ilkka Salmi näkee julkisuuden merkityksen suunnilleen samoin. Hänen kaudellaan Supoon on perustettu viestintäpäällikön vakanssi

Supon 60-vuotisen toiminnan kunniaksi julkaistu kirja Ratakatu 12. Suojelupoliisi 1949-2009 jatkaa entistä avoimemman kuvan rakentamista.

Teoksen kirjoittajat, professorit Kimmo Rentola ja Matti Lackman ovat ansioituneita historiantutkijoita . Rentolan kirjoittama pääluku "Suojelupoliisi kylmässä sodassa" on yllättävän avoin. Hänellä on ollut aika pitkälle tutkijan vapaus selvittäessään Ratakadun miesten työtä.

TEOKSESTA näyttää tulevan yksi syksyn menestyskirjoista. Mutta vissit rajat tutkijoilla on ollut. Kirjan toimittaja Matti Simola on Supon apulaispäällikkö.

Supon viime vuosikymmenien toimintaa kuvataan selostamalla yksikohtaisesti monia tapauksia, joissa vakoilijat ovat jääneet kiinni ja ulkomaisia tiedustelumiehiä on karkotettu maasta. Sellaisena teos on Supon menestyskertomus. Se todistaa Ratakadun väen korkeaa ammattitaitoa, jota arvostetaan maan rajojen ulkopuolellakin.

Teoksesta on jätetty kokonaan pois tapaukset, joissa Supo on epäonnistunut, tehnyt vääriä päätelmiä ja erehtynyt. On luonnollista, että historia sisältää runsaasti myös näitä tapauksia.

Tutkimus on myös rajattu niin, että tällä vuosikymmenellä laajimman julkisuuden saanut tapaus on jäänyt pois. Supo epäili Suomen nykyistä Sveitsin suurlähettilästä Alpo Rusia vakoilusta. Rusin pitkä piina Supon ja julkisuuden riepottelussa päättyi, kun aihetta syytteeseen ei löytynyt. Koska tapaus oli poikkeuksellisella tavalla julkisuudessa, olisi Supo selityksen velkaa. Syyt erehdykseen olisi ollut luontevaa kertoa tässä teoksessa.

Kansalaisia kiinnostaa sekin, millaista jälkikritiikkiä Rusin tapauksesta on Supossa käyty.

KIRJASTA puuttuu myös paljon puhuttu Tiitisen lista, luettelo suomalaisista, jotka ovat saattaneet olla DDR:n turvallisuuspalvelun Stasin avustajia. Listan säilyttäminen kassakaapissa on sikäli perusteltua, että todennäköisesti moni tulisi täysin aiheetta leimatuiksi Stasin apuriksi.

Supo seuraili ainakin 1980-luvun alussa myös henkilöitä, jota suhtautuivat Itä-Saksaan kriittisesti. SKDL:n nuorisojärjestön toimistossa Jyväskylässä vaikuttaneen Ilkka Alavan "bahrolaisuus" rekisteröitiin Supossa.

Rudolf Bahro (1935-1997) oli tunnettu toisinajattelija ja reaalisosialismin kriitikko.

Supo näyttää arvioineen kylmän sodan aikana maalle vaarallisiksi sekä reaalisosialismin kannattamisen, että sen vastustamisen merkeissä tapahtuneet yhteydet DDR:ään.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.