Suomalainen lemmikki syö ulkomaista ruokaa

Karvaisten perheenjäsenten kulutuksessa terveystrendit ja ulkomaiset jättimerkit ohittavat kotimaisuuden ja ekologisuuden.

Viime viikolla osui silmään pikku-uutinen: suomalaisten into ottaa koira lemmikikseen on räjähdysmäisessä kasvussa. Tämä lienee yllättävä tieto myös koiraihmisille itselleen, sillä Suomen Kennelliitto arvioi jo pari vuotta sitten, että huippu on saavutettu.

Tänä vuonna Tilastokeskuksen tekemä kulutustutkimus kertoo, että kotitalouksissa on nyt 800 000 koiraa, kun vain muutama vuosi sitten niitä oli 630 000. Edes taloustaantuma ei ole hillinnyt koirien hankintaa, päinvastoin. Itse asiassa edellinen koirabuumi oli myös laman aikana, 1990-luvun alussa.

Kissoja on suomalaisissa kodeissa noin 600 000, mutta jonkinlainen karvakatto lienee niiden kohdalla saavutettu, sillä kissojen määrä on pysynyt vuosia tällä tasolla.

Pelkät koirat ja kissat yhteenlaskien Suomen kodeissa asuu lähes puolitoista miljoonaa karvaista perheenjäsentä, jotka tuottavat ihmisilleen monenlaista mielihyvää ja jopa parantavat ihmisten terveyttä. Joka kolmannessa kodissa on jonkinlainen lemmikki, yhä useammassa kodissa niitä on useita. Selvä trendi on toisenkin koiran hankkiminen, sillä onhan niillä toisistaan seuraa.

Siinä missä lapsille halutaan tarjota kotimaista lähiruokaa, perheen eläinten kulutuksessa kotimaisuus ei näytä juuri painavan. Lemmikin kulutusta määrittävät eniten kukkaro ja ravintosuositukset. Kissoille ja koirille on tarjolla hurja määrä eri vaihtoehtoja riippuen siitä, onko eläin nuori, aikuinen, vanha, uros, naaras, kastroitu, pitkäkarvainen, aktiivinen tai lihava. Ruoan alkuperämaa ei ole niin kiinnostava seikka kuin se, miten se sopii tai kelpaa omalle lemmikille.

Kotimaisuudella ei näytä olevan myöskään markkinointiarvoa, vaikka varsinkin koiranruoissa löytyy kotimaisiakin vaihtoehtoja. Ekologisuus ei niin ikään liity lemmikkikulutuksen arvoihin, koska sillä tiellä kyseenalaiseksi tulee lopulta koko lemmikin pitäminen.

Itse en ole muita parempi. Kissanomistajana laskeskelin, että maatiaiskollimme ruokintaan ja hiekkaan kuluu vuodessa noin 500–600 euroa – lähes kokonaan tuontitavaraa. Vain tuoreena ostetut sisäelimet, joita katti syö muutaman kilon vuodessa, ovat kotimaista tavaraa.

Iso kuluerä on hiekka, jossa tärkeintä on hajuttomuus. Käytämme kanadalaista bentoniittipohjaista mikrohiekkaa, jota valtamerilaivat tuovat lähikauppamme vieressä sijaitsevaan ruotsalaisen pääomasijoitusyhtiön omistamaan erikoisliikkeeseen. Kuivamuonassa suosimme merkkiä, joka on viljatonta ja sopii steriloidulle lyhytkarvaiselle aikuiselle uroskissalle, jonka paino ei saisi yhtään nousta. Se on ruotsalaista. Usein ostan merkkejä, joiden alkuperämaasta ei ole mitään hajua.

Kun kollimme steriloitiin, se tapahtui ihan kotikulmilla sijaitsevalla eläinklinikalla, ruotsalaisomisteisen ketjun toimipiste sekin.

Tätä pohtiessani soitin parille suomalaiselle eläinrehuvalmistajalle, jotka vahvistivat havaintoni: kotimaisuus ei ole kummoinen myyntivaltti, vaikka syytä olisi. Eikä pelkästään kotimaisen työn ja tuotannon takia vaan myös terveydellisesti. Esimerkiksi kiinalaisissa kuivatuissa eläintenosissa voi olla tuntematon cocktail antibiootteja. Eikä lihan alkuperä paljastu muistakaan tuotteista.

Kissanhiekan vaihtoehtona löytyy kotimaista puupellettiä, joka on myös ekologista. Sitä aion kokeilla. Tai ainakin kissan laitan kokeilemaan.

Ruotsissa koirayhteiskunnan kehitys on Suomea pidemmällä toisellakin tavalla. Koska Ruotsin laki kieltää koirien jättämisen yksin yli kuudeksi tunniksi, ei ratkaisuksi kelpaa toisen koiran hankkiminen seuranpitäjäksi. Tämä laki on tuottanut maahan toista sataa koirapäiväkotiyrittäjää.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Ämmä hallitus?

Marin tekee ruuhkaa vihervasemmistoon

Kolumni: Jyväskylä vs. Buenos Aires

Kolumni: Holtittomat kuskitko muka hauskoja?

Kolumni: Taksien hinnat pysyivät, mutta palvelu huononi

Kolumni: Työehtojen shoppailu on vasta alussa

Haittamaahanmuuttajat söivät eläkeparannukset

Kolumni: Muunneltua totuutta laseilla ja ilman

Antenni: Lapseni löysi Youtubesta mainiot esikuvat

Kolumni: Itsenäisyyspäivä epäperinteisin menoin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.