Suomalaiset – tuo toistoa rakastava kansa

Kun talven pimeimpinä kuukausina taivaalle nousee aurinko, Facebookook ja muut sosiaalisen median alustat täyttyvät ”mikä on tuo outo valoilmiö” -kommenteista. Kun sataa ensilumi, kaikki veistelevät ”lumi yllätti autoilijat” -uutisoinnilla.

Juhannuksena ei toivoteta hyvää juhannusta vaan Jussia, koska se on vähän nokkelampaa. Itsenäisyyspäivänä noin 40 prosenttia, ellei enemmän, kansasta muistaa vääntää nimen itsepäisyyspäiväksi. Vapun toivotus taas sanotaan ruotsiksi, vaikka esimerkiksi jouluna ei koskaan sanota god jul, ellei olla ruotsinkielisiä.

Sellaista kesää ei olekaan, etteikö joku jaksaisi mainostaa sitä kylmäksi ja vähälumiseksi. Terveyskeskus taas on arvontakeskus, Lidl Liiteri ja niin edelleen.

En toki väitä, ettenkö olisi itse samanlainen vanhojen vitsien toistelija. Esimerkiksi Konginkankaan läpi en ole vielä koskaan ajanut niin, etten olisi toistanut ääneen paikan nurinpäin lausuntaan sisältyvää hassuutta. Että sag-nak-nig-nok.

Sitä voisi ajatella, että ollaanpa me suomalaiset humoristista kansaa, kun jaksetaan koko ajan vitsailla. Totuus taitaa kuitenkin olla, että nämä vitsit – jos näitä nyt vitseiksi voi kutsua – eivät naurata enää ketään. Huvittamisen sijaan kyse on pikemminkin perinteestä – nykyajan lyhyestä kulttuurihistoriasta: toistetaan sen kunniaksi, että muistetaan hämärästi se hetki, jolloin vitsi kuultiin ekaa kertaa ja se vielä hymyilytti meitä.

Joskus toki käy niin, että vanha hokema unohtuu ja maistuu taas tuoreelta pulpahtaessaan uudelleen pintaan. Näin esimerkiksi vaikkapa Yes-box-holirayssa ja halibatsuidassa on mielestäni läsnä nostalgista koomisuutta, jota Saletisti natsaa- ja Firman piikkiin -heitoista ei löydä vaikka kaivelisi.

Mutta siis. Kaiken tämän hokema-kulttuurin keskellä, onko ihme, että tähän maahan uppoaa erityisen hyvin komiikka, joka perustuu toistolle. Sille, että keksitään sutkaus, jota käytetään niin loputtomasti, että koko sketsi on lopulta pelkkää a-pu-va -huutoa ja pientä munaa, isoa sielua. Onhan se koomikkojen kannalta tietysti kiva, että ei tarvitse olla nokkela koko ajan vaan voi ratsastaa yhdellä jutulla aamunkoittoon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.