Suomella oli epäonnea saada itselleen liian hyvä lentopallovalmentaja

M auro Berruto teki Suomen lentopallomaajoukkueen kanssa liian hyvää työtä.

Italialaisen ansiot nousivat niin suuriin sfääreihin, etteivät niitä voineet olla huomaamatta lajin todelliset huippuosaajat.

Italia on perinteisesti yksi maailman parhaista lentopallomaista, ja paikka valtakunnan pääsarjajoukkueessa on monen, hyvin monen pelimiehen unelma.

1990-luvulla Italia voitti kolme maailmanmestaruutta putkeen, mutta sen jälkeen on alkanut Brasilian hallintakausi, eikä saapasmaata ole nähty MM-kisojen mitalikolmikossa sen koommin.

MM-kisojen jälkeen maailman toiseksi kovimman sarjan eli maailmanliigan Italia voitti 1999 ja 2000, mutta vuoden 2004 hopean jälkeen senkin sarjan mitalit ovat kiertäneet muihin osoitteisiin.

Italiassa ilmiselvästi ollaan nyt huolissaan, miksi valta-asema on menetetty.

Tarttis varmaan tehrä jotain.

Voisin hyvin kuvitella Italian lentopalloliiton johtokunnan kokouksen, jossa katsellaan viime vuosien tapahtumia lentopalloparketeilla.

"Katsokaas, pojat, joku rupusakki on voittanut Brasilian maailmanliigassa", sanoo jäsen A.

"No mutta katsokaas, buon Dio, tätä: joku Finlandicio tai vastaava on päihittänyt Venäjän", päivittelee jäsen B.

Jäsen C ei enää päivittele, hän ryhtyy selvittämään, mistä on kysymys.

Lentopallossa perinteisesti ynnä muiden sarjaan kuulunut Suomi-Finland on noussut muutamassa vuodessa vakaasti kohti maailman kärkeä.

Hyviä pelaajia maasta on tullut aina, sen tietävät italialaisetkin. Heille tuttuja miehiä vuosien takaa ovat Jouni Parkkali, Mauri Leppänen, Jussi Savio - viime vuosina Gazzetta dello Sportin otsikoissa ovat vilahdelleet nimet Mikko Esko, Tuomas Sammelvuo, Janne Heikkinen... Listasta tulisi pitkä, jos siihen kaikki nimet keräisi.

Äsken puheena olleelle jäsen C:lle Italian lentopalloliitossa selviää hyvinkin pian, mikä on nyt saanut hyvistä pelaajista kasatuksi sellaisen maajoukkueen, joka on täysin vakavasti otettava vastus, tuleepa vastaan mikä joukkue maailmassa tahansa.

Vastaus on luonnollisesti herra nimeltä Mauro Berruto.

Berruto on julkisesti ilmoittanut rakastuneensa Suomeen. Samaa hän on tosin sanonut Kreikasta ja kotimaastaan Italiasta, mutta kun rakkauden kohteet eivät tässä tapauksessa ole miehen suosiosta kilpailevia naisia, ei asiassa ole mitään ristiriitaista.

Rakastamansa Suomen maajoukkueen kanssa Berrutolla oli käynnissä projekti, minkä lopputulemana piti olla Suomen pelaaminen Lontoon olympialaisissa vuonna 2012.

Päätös jättää projekti kesken on ollut italialaiselle hyvin vaikea. Siitä kertoo sekin, että päätöksen tekeminen jäi varsin viime tippaan. Berrutolle oli ilmoitettu, että 10. päivään joulukuuta mennessä hänen täytyy kertoa jatkostaan.

Mistään sopimusrikkeestä ei ole kyse, sillä Berrutolle oli varattu mahdollisuus jättää Suomen joukkue, jos siltä tuntuu.

Nyt on sitten ilmeisesti käynyt niin, että nuo herrat A, B ja C siellä Italian liitossa ovat päättäneet, että valmentaja Berruto saa ottaa tehtäväkseen Italian nostamisen jälleen maailman huipulle.

Jos pelipaikka Serie A:ssa on jokaisen pelaajan unelma, on Italian maajoukkueen valmentaminen jokaisen valmentajan unelma.

Sen unelman toteutuminen Berrutolle sallittakoon.

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.