Suomen lapset voivat hyvin

Lasten hyvinvoinnissa Suomi on yhä parasta AAA-luokkaa.

YK:n lastenjärjestön Unicefin tuoreessa teollisuusmaiden lasten hyvinvointia vertailevassa tutkimuksessa Child well-being in rich countries Suomi sijoittuu neljänneksi. Edellämme ovat Hollanti, Norja ja Islanti. Muista Pohjoismaista Ruotsi on viides ja Tanska sijalla 11.

Ainoa Euroopan ulkopuolinen vertailun maa Yhdysvallat on 29 maan listauksessa hännillä sijalla 26. Sen takana ovat vain Liettua, Latvia ja Romania.

Raportin mukaan teollisuusmaiden lasten hyvinvointi nousi tasaisesti koko 2000-luvun. Monissa Itä-Euroopan maissa edistys oli niin suurta, että ne saivat kurottua kiinni eroa länsimaihin. Raportti perustuu vuoden 2010 tietoihin, joten moni asetelma on voinut jo muuttua.

Lasten hyvinvointia tarkastellaan viidestä näkökulmasta: terveys, koulutus, riskikäyttäytyminen, elinympäristö ja materiaalinen hyvinvointi. Suomessa asuvien lasten hyvinvointi ei juuri muuttunut vuosina 2001–2010.

Viesti on sama kuin Pelastakaa Lapset -järjestön viime kesänä julkistamassa raportissa (Child Development Index). Lasten aseman kehitystä mitanneessa vertailussa tuli tuolloin huonompi sijoitus, koska asiansa koko ajan hyvällä tolalla pitäneenä maana Suomi ei voinut raportoida enää sanottavasta edistyksestä.

Nyt Suomi pärjäsi erityisen hyvin vertailtaessa materiaalista hyvinvointia, terveyttä ja koulutusta. Riskikäyttäytymistä kuvaavat mittarit ylipaino, tupakointi, alkoholinkäyttö ja koulukiusaaminen antoivat heikomman tuloksen.

Tärkeä tieto on lasten oma käsitys tyytyväisyydestä elämäänsä. Tuo vertailu kertoi, että Suomea koskevat tilastot ja lasten omat arviot vastaavat toisiaan. Monissa maissa näin ei ole.

Omana lukunaan raportissa nousee esiin ”suomalainen paradoksi”: varhaiskasvatusjärjestelmämme näyttää muita maita kevyemmältä mutta tuottaa silti muita parempia, kansainvälisesti loistavia tuloksia.

Kun koulunkäynti alkaa monia muita maita myöhemmin, keskeistä on tasavertaisten oppimisedellytysten luonti kaikille tasoittamalla oppimiseroja. Omaehtoista oppimista pitää osata rohkaista. Tuo työ edellyttää laadukasta ja motivoitunutta opetushenkilöstöä.

Suomessa on ymmärretty varhaiskasvatuksen merkitys. Tärkeän panoksensa tähän on tuonut Jyväskylän yliopisto.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin tutkijana elämäntyönsä tehnyt Tampereen yliopiston terveydenhuollon hallinnon ja suunnittelun dosentti Matti Rimpelä muistuttaa, että upeaan vertailumenestykseen ei pidä tuudittautua.

Lastensuojelun, erityisopetuksen ja lapsipsykiatrian kuormitus on Suomessa kasvanut rajusti. Pahoinvoivien lasten ennuste on huonontunut.

Rimpelä pitää vaikeana haasteena sitä, että nykyinen organisaatiokeskeinen kehittäminen hajauttaa tiedon lapsesta lukuisiin eri yksiköihin – varhaiskasvatus, neuvola, perusopetus, lastensuojelu ja -psykiatria eriytyvät omiksi tietojärjestelmikseen ilman että lasten tukemisesta on kokonaiskuvaa tai edes eri tahojen keskusteluyhteyttä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.