Suomen pitkä tie EU-maaksi

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa tuntuu muutama päivä ennen EU-vaaleja itsestään selvältä. Mutta Suomen historian tarkastelu toisesta maailmansodasta tähän päivään osoittaa, että sitä se ei todellakaan ole.

Taloudellinen integroituminen Länsi-Euroopan demokraattisten valtioiden kanssa on yksi sodanjälkeisen Suomen ulkomaankauppapolitiikan päälinja, jossa on edetty askel askeleelta ottaen huomioon, että maan ulkopolitiikan kulmakivi on hyvät ja toimivat suhteet itäiseen suurvaltanaapuriin.

ENSIMMÄINEN tuntuva askel otettiin vuonna 1948, jolloin Suomi liittyi Kansainväliseen valuuttarahastoon. Se sitoi maan taloutta lännen rahajärjestelmään. Markasta tuli vapaasti vaihdettava valuutta vuonna 1957.

Tammikuun 1948 ratkaisu sivuutetaan aika yleisesti. Se oli kuitenkin edellisenä vuonna allekirjoitetun Pariisin rauhansopimuksen jälkeen merkittävä ratkaisu Suomen tiellä vapaammille vesille, sillä se paransi rutiköyhän maan lainojen saantia lännestä.

Liittyminen Kansainväliseen valuuttarahastoon meni ilman poliittista kohua. Voimansa tunnossa olleet kommunistit olivat hiljaa, sillä myös Neuvostoliitto neuvotteli jäsenyydestä. Se ei kuitenkaan toteutunut ja voi olla, ettei se Suomenkaan osalta olisi ollut ainakaan helppoa enää muutamaa vuotta myöhemmin.

RATKAISEVINTA askelta vapaakaupan tiellä merkitsi EFTA-sopimus vuonna 1961. FIN-EFTA oli ulkopoliittisesti vaikea operaatio, jota ilman Suomi olisi luisunut tiivistyvään talousyhteistyöhön Neuvostoliiton valtapiiriin kuuluvien SEV-maiden kanssa.

Sanottavaa sisäpoliittista riitaa EFTA-sopimuksesta ei syntynyt, mutta sitäkin enemmän riideltiin 1970-luvun alussa EEC-sopimuksesta. Sen aikaansaaminen oli ulkopolitiikan lisäksi myös sisäpoliittisesti ongelmallinen. Presidentti Urho Kekkonen ja riittävä määrä johtavia poliitikkoja näkivät sen välttämättömäksi. Täysin päinvastaista mieltä olivat muiden muassa monet nuoret sosiaalidemokraatit. EI EEC:lle -liikkeen näkyviä nimiä olivat Erkki Tuomioja ja monet muut.

Monien vaiheiden jälkeen vapaakauppasopimus allekirjoitettiin syksyllä 1973.

VUONNA 1949 perustettu Euroopan neuvosto on Euroopan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyöjärjestö. Suomi liittyi jäseneksi ilman suurta meteliä vuonna 1989.

Sen sijaan kesällä 1994 allekirjoitettua Suomen EU-sopimusta edelsi kova keskustelu ja kansanäänestys. Pidemmässä katsannossa EU:n jäsenyys liittyy johdonmukaisesti toisen maailmansodan jälkeiseen Suomen linjaan.

Moni epäilee ja syystäkin Suomen todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa Euroopan unionissa - oltiin sitten missä ytimissä ja pöydissä hyvänsä. Selvää kuitenkin on, että Suomen etuja on yritettävä valvoa. Onnistumisessa ovat ratkaisevia yhteistyötaidot. Suomalaisilla on niistä vahvat näytöt ja juuri näihin ominaisuuksiin kannattaa kiinnittää huomiota äänestyspäätöstä tehtäessä.

Suomen nykyinen asema on sen verran kovan työn tulos, että äänestämässä kannattaa käydä!

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.