Suomi ei ole pyhä

Toimittaja Umayya Abu-Hanna avasi suomalaisten rasismia kritisoineella Helsingin Sanomien kirjoituksellaan melkoisen matopurkin.

Tummaihoisen lapsensa kohtelusta suivaantuneen Abu-Hannan niskaansa saama loka piirtää entistä synkempää kuvaa tästä maasta.

Olen usein pohtinut, onko Suomi aina ollut näin vihamielinen paikka.

Vai ovatko internetin keskustelu- ja kommenttipalstat vain lopulta tarjonneet ilmaisukanavan täällä aina asuneille rasisteille ja umpimielisille tyhjäpäille?

Ovatko he enemmistö? Vai yliedustettu ja sitäkin äänekkäämpi vähemmistö? Onko meillä mitään toivoa sivistysvaltiona?

Saako täällä hoilottaa fasismin ja avoimen rasismin sanomaa täysin rinnoin, kunhan tätä ihmismielen mustimmista sopukoista kumpuavaa pahuutta kutsuu maahanmuuttokriittisyydeksi?

Palestiinalaistaustainen Abu-Hanna kertoi muuttaneensa Hollantiin väsyttyään lapsensa kohtaamaan rasismiin.

Kriitikot ovat huutaneet, että ei saa yleistää, ei Suomi ole rasistinen maa, jos nyt sattumalta sinun lastasi onkin säännöllisesti neekeriksi kutsuttu.

On myös raivottu siitä, että näinkö maahanmuuttaja kiittää hänet avosylin vastaanottanutta ja kouluttanutta pyhää Suomea. Linnanjuhliinkin on kutsuttu!

Oma lukunsa ovat nämä jäärät, jotka napisevat, että heille on (kansa)koulussa opetettu neekerin tarkoittavan mustaihoista ihmistä, niin että kyllä sanan käyttämiseen on ihan täysi oikeus edelleen. Ihan sama, vaikka se nykyisin loukkaavaksi koettaisiinkin.

Samaan hengenvetoon kuitenkin naristaan, jos perussuomalaisia kutsutaan persuiksi. 

Maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuvat hyökkäävät suvaitsevaisuuden puolestapuhujien kimppuun väittämällä näiden pakottavan Suomi-neidon nelinkontin odottamaan mustan ählämin sisäänastumista.

Aivan kuin rasismin vastustaminen tarkoittaisi automaattisesti naiivia hyväuskoisuutta ja pään pensaaseen pistämistä.

Osa suomalaisista elää henkisesti edelleen 1950-luvulla. Tuolloin tämän muutenkin takapajuisen maan kamaralla ei juuri afrikkalaisperäisiä ihmisiä oltu nähty.

Siksi oman naaman väripaletista poikkeavia pidettiin automaattisesti pelottavina, vihollisina ja alempiarvoisina.

Sittemmin ovat henkiset ja fyysiset rajat auenneet, suomalaiset ovat kouluttautuneet ja nähneet maailmaa.

Kaikille ei ole kuitenkaan riittänyt, kun sivistyksellistä pääomaa on jaettu.

On pöyristyttävää ja surullista, että täältä pohjoisesta lintukodosta löytyy edelleen idiootteja, jotka pystyvät ärisemään muutaman vuoden ikäiselle lapselle vain siksi, että hän on mustaihoinen.

Mikä teitä oikein vaivaa?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.