Suomi, japanilainen satumaa

Kun Yumi, 30, ensikertaa luki Suomesta, tuolloin vastavalmistuneen japanilaisnaisen ensimmäinen ajatus oli: sehän on satumaa!

Joulupukki ja muumit kuuluivat olevan suomalaisia, samoin Marimekko ja Alvar Aalto. Yumi otti ja lähti. Japanitar asui kolme vuotta satukaupungissa nimeltä Pori, opiskeli kieltä ja lähihoitajaksi. Rakastui Suomeen.

Japanilaiset ovat, Yumin mukaan , vieraantuneet luonnosta ja unohtaneet olevansa sitä itsekin.

Suomessa oli toisin. Puita tuntui olevan niin paljon ja ihmisiä niin vähän, että joskus ihan pelotti. Kaikki oli niin luonnollista. Pissaamisen ääniäkään ei tarvinnut yleisessä naistenhuoneessa peitellä.

Ihana, tarumainen, alkukantainen maa.



Yumi ei ole käsityksineen yksin. Kun kertoo Japanissa olevansa Suomesta, joutuu välittömästi positiivisuusryöpytykseen: teillä on revontulet ja yötön yö! Skandinaavista muotoilua! Maailman paras peruskoulutus! Hallitus, joka pitää kansalaisista huolta!

Satumaan tummemmista sävyistä kuuleminen sen sijaan on japanilaisille järkytys. Kaikilla suomalaislapsilla ei olekaan maailman parhaassa koulussa hyvä olla, yötön yö tarkoittaa myös päivätöntä päivää ja hallitus laittaa vankilaan, jos miehenä kieltäytyy palvelemasta armeijassa.

Toistaiseksi ylitsevuotavimman tunnereaktion on kuitenkin aiheuttanut se järkyttävä totuus, ettei Niiskuneiti oikeastaan ole muumi, vaikka Muumilaaksossa asuukin. Niiskuneiti on niisku. Paikalliselta fanilta pääsi melkein itku.

Suomalaiselle järkytyksen aiheuttaa se, kuinka hämmentävän tuttu - joskin kiiltokuvamainen - hänen kotimaansa japanilaisille on.

Oma ennakkokäsityshän on, ettei kukaan tiedä karttapallon pohjoisesta kärpäsenkakasta yhtään mitään. Samalla tulee stereotyyppisessä mielessään automaattisesti aliarvioineeksi kokonaisen kansan yleistietämyksen.

Yksi klisee tosin pitää paikkansa. Suurin osa paikallisista haluaa esittelyjen jälkeen heti tietää, onko Suomessa ihan oikeasti hirveän kylmä.

Pakko myöntää, että joskus on.

Mutta jotain samaa Suomessa ja Japanissa on. Ääntämys nyt esimerkiksi. Kielistä löytyvistä samalta kuulostavista sanoista saisi koottua pienen sanakirjan - joskaan lausahduksien merkitys ei olekaan yhtenevä.

Toiset väittävät, että samankaltaisuus ulottuu syvemmälle. Suomessa seikkaillessaan Yumi koki, että satumaan asukkaat olivat lopulta hyvin samanlaisia kuin Japaninkin: avautuvat hitaasti, mutta kun varautunut kohteliaisuus kerran alkaa karista, se tapahtuu nopeasti ja ystävyys kestää.

Kahvilakeskustelussa paikallinen parikymppinen opiskelijatar tiivisti oman käsityksensä kahden kansan yhtäläisyyksistä piirtämällä ilmaan pitkän kaaren. Sen toisessa ääripäässä olivat opiskelijattaren mukaan englantia puhuvat ulkomaat, Yhdysvallat, Iso-Britannia, Australia. Toisessa päässä oli Japani.

- Mutta Suomi, se tuntuu olevan jossain keskellä. Lähempänä. Meissä on jotain samaa, sinussa ja minussa. Siltä minusta tuntuu.

Eipä siihen ollut satumaan asukilla yhtään mitään lisättävää.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja, joka opiskelee Hiroshiman yliopiston vaihto-ohjelmassa Japanin kulttuuria ja kieltä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.