Suomi on ollut muilta saatujen tietojen varassa

Vakavimmat uhkat ovat kansainvälisiä ja siirtyneet tietoverkkoihin.

Tiedustelupalveluiden yhteistoiminta perustuu tietojen vaihtoon, mutta siinä Suomi on ollut pitkälti saamapuolella. Suomella ei ole tiedusteluun valtuuttavaa lainsäädäntöä, joten mahdollisuudet tietojen vaihtokauppaan ovat olleet heikot.

Uudella tiedustelulailla Suomi haluaa suojautua terrorismilta ja vakoilulta. Suomenkin turvallisuusympäristö on kansainvälistynyt ja uhat kulkevat tietoverkkoja pitkin. Verkkotiedustelu ei toki yksinään tarjoa suojaa terrorismia vastaan, kuten nähtiin Tukholmassa ja Pietarissa muutama viikko sitten.

Suurena apuna se voi kuitenkin olla, muistuttaa puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.). Ruotsissa on Niinistön mukaan juuri tiedustelun ansiosta pystytty myös estämään joitakin iskuja.

Viranomaiset tietävät kyllä, miten mittavasti nyt ehdotettu tiedustelulainsäädäntö kaventaa yksityisyyden suojaa. Laajat tiedusteluvaltuudet edellyttävätkin vastapainokseen vahvaa valvontaa. Tästä muistuttivat myös oppositiopuolueet heti tuoreeltaan.

Koko lain valmistelun ajan on puhuttu Matti Meikäläisen sähköposteista, mutta massavalvontaa laki ei mahdollistaisi. Seuranta olisi aina kohdennettua.

Periaatteessa Matti Meikäläisen sähköpostit eivät kiinnosta ketään, mutta kyllä nekin luetaan, jos sattuvat osumaan viranomaisten hakuehtojen piiriin. Tällaisessa tapauksessa tieto hävitetään tarpeettomana, lainsäädäntöjohtaja Hanna Nordström puolustusministeriöstä muistuttaa. Epämiellyttävältä kuitenkin tuntuu, ettei itseensä kohdistuneesta tiedustelusta välttämättä saa mitään tietoa.

Moni ihmettelee, miksi lakeja kiirehditään juuri nyt. Työryhmän vastaus on, että miksi vasta nyt. Suomi on ollut tiedustelussa muita maita jäljessä jo vuosia. Ulkoministeriön vakoilusta muutamia vuosia sitten kertoivat meille ruotsalaiset – joiden tiedustelu muuten on huippuluokkaa.

Kiistanalainen tiedustelulaki kuitenkin on, sillä se vaatii muutoksia perustuslakiin. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) toivoi jo ennen pääsiäistä, että lait lyötäisiin nopeasti pakettiin – siis jo ennen kuin työryhmien mietintöjä oli edes luovutettu.

Toive ei ollut kovin viisaasti ajoitettu, sillä se herätti närää kansanedustajissa. Pitää päästä ymmärrykseen sisällöstä ennen kuin voi aikatauluista päättää.

Pahinta on, jos tämä jämähtää juupas-eipäs-keskusteluun, sisäministeri Paula Risikko (kok.) sanoo. Myös parlamentaarisen seurantaryhmän puheenjohtaja Tapani Tölli (kesk.) toivoo, ettei valmistelusta tulisi hallitus–oppositio-asetelmaa.

Sellainen siitä uhkaa kuitenkin tulla. Ei välttämättä siksi, etteikö lain välttämättömyydestä oltaisi samaa mieltä, vaan siksi, että kaikki eivät ole valmiita nopeutettuun aikatauluun ainakaan hätistelemällä.

Kirjoittaja on Uutissuomalaisen toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.