Suotta viuhuu somessa tikari

Muutaman vuoden ajan kaava on ollut sama. Joka kerta, kun Suomen nimilista julkistetaan johonkin salibandyn maajoukkueturnaukseen, heräävät nimimerkit Punttikosken Pena, Kapinaniemen Kalevi ja Valituskosken Ville (nimimerkit muutettu) ja aloittavat tikareiden teroittamisen.

Someviiltelyiden kohteena on pääsääntöisesti Mika Kohonen, joka edustaa nimimerkkien mukaan Suomen maajoukkueissa kaikkea hitautta, huonoutta ja joskus miltei pahuutta. Toki oman osansa saa myös maajoukkueen päävalmentaja Petri Kettunen, joka suuressa typeryydessään aina valitsee ryhmiinsä vanhan ja väsyneen Kohosen.

Kaikilla maailman penoilla, kaleveilla ja villeillä on mielipiteisiinsä oikeus. Ja Kohosen tapauksessa mielipide voi hyvin olla oikeakin.

Suomen salibandyn taso on laaja ja on hyvin mahdollista, että Kohosen tilalle joukkueeseen löytyisi parempiakin vaihtoehtoja. Mutta voi myös olla, ettei löytyisi.

Niin tai näin. Nimimerkin takaa tuleva yksisuuntainen tikareilla sohiminen on jotenkin rumaa.

Ja valitettavasti nykypäivän trendi monessa muussakin tapauksessa.

Kohoseen tikarit eivät ole osuneet. Ainakaan pahasti. Erinomaisen syyskauden Helsingborgissa pelannut lajilegenda löi Riiassa tauluun näkemyksensä omasta pelitasostaan. Vakuuttavat puheenvuorot olisivat todennäköisesti hiljentäneet Valituskosken Villenkin, jos tämä olisi paikalla sattunut olemaan.

Sen Kohonen myönsi, että esikoispoikansa Gabriel on ihmetellyt isänsä netissä saamaa ryöpytystä. Ja se ainakin on varmaa, että tikarit ovat osuvat huonosti maaliin, jos ne ovat satuttaneet 13-vuotiasta poikaa. Poikaa, joka voi muuten hyvinkin seurata aika nopeasti isäänsä maajoukkueessa.

Kohosesta Suomen salibandyn ei kannata olla huolissaan. Oleellinen kysymys ei ole, kuuluuko Kohonen joukkueeseen vai ei. Kenties huolestuttavampaa on, että asiaa täytyy ylipäänsä miettiä.

Salibandy on yhä nuori ja kehittyvä laji. Kohosen polvivaivat ovat aivan oikeastikin, eivätkä vain Punttikosken Penan kirjoituksissa, hidastaneet 39-vuotiaaksi ehtineet sentterin jalkoja. Fakta on, että jos maamme salibandyssa olisi kaikki mennyt nappiin, Kohonen ei enää olisi edes vaihtoehto MM-ryhmään. Nuorempi sukupolvi olisi kiilannut laajalla joukolla ohituskaistaa pitkin ohi.

Nyt tilanne kuitenkin on, että Kohosen huikea peliäly, taitavat kädet, voitontahto ja johtajuus riittävät Kettusen laittamaan Mika Kohosen nimen Suomen joukkueen pelaajalistaan.

Ja itse asiassa sekään ei yllättäisi, jos Ruotsin pelisysteemin läpikotaisin tunteva Kohonen olisi finaalissa jälleen ratkaisevassa roolissa.

Siinä olisikin Kapinaniemen Kalevillakin nielemistä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.