Surkeaa hallinnointia

Jalkakäytävien aurauksesta on syntymässä riita Jyväskylässä, uutisoitiin tiistaina (Ksml 5.1.).

Tämä uutinen saattaa liittyä meille ja monille muille jyväskyläläisille kaupungin lähettämään merkilliseen kirjeeseen joulun alla. Kirjeen perimmäinen viesti ei avautunut yhteiskuntatieteiden lisensiaatille eikä tohtorille useammallakaan lukukerralla. Villi arvaukseni on, että kohtalotovereita on muitakin.

KIRJE ALKOI vetävästi: "Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetussa laissa tarkoitetut velvollisuudet alkavat, kun katu tai kadun osa tyydyttää asemakaavan mukaisen toteutuneen maankäytön tarpeen ja sitä koskeva kunnan päätös ( kadunpitopäätös) on tehty."

Ja sitä rataa.

Tämä selvä. Vai onko? Ja miten tämä liittyy minuun? Tinkaako kaupunki meiltä jotain lisämaksua, ja jos siitä on kyse, miksi sitä ei sanota?

Kadullamme ei edes ole jalkakäytävää. Onko siis kyse siitä, että jokaisen pitäisi itse aurata tie talonsa kohdalta? Ei kai sentään.

KAUPUNGIN TAPA tiedottaa jostakin (jonka perimmäinen sisältö siis jäi hämäräksi) lähettämällä pelkkä ote kaupunkirakennelautakunnan kokouksesta ilman saatekirjettä kertoo surkeasta hallintokäytännöstä: asioita ei hoideta kunnolla loppuun saakka. Tiedottaminen ja asian selittäminen jää kokonaan tekemättä.

Itse päätös, mikä se sitten olikaan, on selvästikin tehty kaiken taiteen eli kokouskäytäntöjen mukaan pilkkuakaan unohtamatta, mutta silti jotain olennaista unohtui: kertoa mistä ihmeestä tässä on kyse.

Kunkin kadun puhtaanapidon kiireellisyysluokitus oli kerrottu liitteessä, mutta myös se oli unohtunut kertoa, mitä katumme kiireellisyysluokka 3 tai kevytväylämme (jota ei ole) B-luokka tarkoittavat. Aina voi arvata, mutta koskeeko kiireellisyys tai kiireettömyys minua vai kaupunkia? Eli pitääkö meidän hoitaa lumet pois X päivän kuluessa vai kaupungin?

KIRJE PALJASTAA tylyllä tavalla, että jopa kunnallisessa päätöksenteossa on vieraannuttu kauas tavallisen ihmisen arjesta.

Kun katujen puhtaanapitoa koskeva asia on muodollisesti hoidettu näin mallikkaasti ja epäilemättä vaivaa ja työtunteja säästämättä mutta itse elävä elämä unohtaen, herää pakostakin kysymys, miten on muiden, isompien päätösten laita.

Minkä verran niitä tehtäessä muistetaan, että kyse on ihmisten arkeen liittyvistä asioista?

Katujen puhtaanapito on kuitenkin vielä pikkuasia verrattuna esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoa tai kouluja koskeviin kysymyksiin.

KAUPUNGIN LÄHETTÄMÄSSÄ kahdeksansivuisessa kirjeessä peräti kaksi sivua käsittelee päätöksestä valittamisen käytäntöä.

Kun ei oikein tiedä, mitä päätös tarkkaan ottaen oikein sisältää, jäljelle jää pelkästään päätöksen tiedottamisen hämäryydestä valittaminen.

Ja ihmetystä herätti sekin, että kirje oli lähetetty vain miehelleni, vaikka kiinteistö ja tontti ovat molempien nimissä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.