Surmahirvet pois metsistä

Nuorukaisen kuolemaan johtanut hirvikolari Äänekoskella viikonloppuna palauttaa mieleen synkän hirvitodellisuuden. Tällä kertaa uhriksi osui 17-vuotias suolahtelainen opiskelija, joka törmäsi eläimeen kevytmoottoripyörällä. Seuraavalla kerralla uhri on joku muu meistä.

Hirvikolarista johtuva kuolema sivuutetaan uutisoinnissa yleensä nopeasti. Otsikoita riittää kauemmin, jos surman aiheuttaa karhu tai puukkomies.

Jos susi alkaisi surmata vuosittain monta ihmistä, hukat ammuttaisiin valtakunnasta pian luvalla tai luvatta. Sama pätee karhuun. Hirvet ovat jostain syystä erityisasemassa. Niitä on yksinkertaisesti liikaa. Asia tuntuu merkilliseltä. En muista, että kukaan julkisesti puolustaisi vahvaa hirvikantaa. Hirvet ovat lisääntyneet omia aikojaan, valtiovallan ja metsästysjärjestöjen seuratessa katseella.

Osa hirvenmetsästäjistä pitää ehkä hyvänä, että metsästä löytyy runsaasti lihaa. Toisaalta jokaisen hirvenmetsästäjän lähipiiriin kuuluu ihmisiä, joiden eteen iso eläin voi tiellä törmätä.

Mielestäni hirvet pitäisi vähentää viidesosaan nykyisestä. Jos talvehtimaan jäisi 20 000 eläintä, kanta olisi suunnilleen sama kuin 40 vuotta sitten. Kun hirviä oli 1960-luvulla vähemmän kuin 20 000, hirvikolareissa kuoli vuosittain yksi ihminen ja loukkaantui sata. Kun metsissä elää satatuhatta pitkäkoipea, törmäyksissä kuolee 5-10 ihmistä ja loukkaantuu pari sataa. Mitä enemmän on hirviä ja mitä enemmän teillä ajetaan, sitä useammin rysähtää.

OIKEA TUNNELMA metsästyksestä ei varmaankaan katoa, vaikka hirvikanta pudotettaisiin viidesosaan. Saalis tietysti pienenisi viidestä yhteen tai kymmenestä kahteen eläimeen. Lähteehän ilvesjahtiinkin helposti kymmeniä metsästäjiä, vaikka käytössä on vain yksi kaatolupa.

Tiheä hirvikanta on tuonut mukanaan hirvikärpäset. Vielä 1980-luvulla ei olisi uskonut, että puolukkaan, sieneen tai alkusyksyn metsästysretkelle pitää varustautua verkko päässä.

Osa hirvien aiheuttamista metsävahingoista paljastuu vasta vuosikymmenien kuluttua, kun vahingoittuneista taimista ei kasva kunnon tukkeja.

Hirvikolarin mahdollisuuteen kannattaa suhtautua vakavasti. Asiantuntijat neuvovat, että pitäisi ajaa hitaammin, käyttää paljon kaukovaloja, tarkkailla tien vierustoja, jarruttaa ja vilkuttaa valoja, jos havaitsee jotain. Väistämistä kannattaa yrittää hirven takaa, jos ei samalla vaaranna muita.

BORRELIOOSIA ja aivotulehdusta levittävä puutiainen eli punkki voi tuoda hirvelle uusia vastustajia etenkin tietyillä rannikkoseuduilla, mikäli käsitys hirvien ja punkkien yhteydestä saa kannatusta. Keväällä tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon kirjastaan Kuusijalkainen vihollinen saanut Lena Huldén selittää, että puutiaisten lisääntyminen johtuu riistakantojen kasvusta. Huldénin mukaan puutiaiset saavat nykyisin veriateriansa hirvistä ja metsäkauriista. ( Helsingin Sanomat 23.7.)

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen Äänekosken aluetoimittaja.