Surullisen hahmon urheiluritareita on jo riittämiin

Nautintoaineet on vieneet maineen, myös monen urheilijan - liian monen. Vuosi 2008 on alkanut urheilu-uutisten osalta synkkääkin synkemmin.

Haluaisin laittaa lehteen komeita kuvia salskeista miesvoimistelijoista kireissä jumppa-asuissaan. Mutta en voi, koska mestarihiihtäjä Mika Myllylä on ajellut autoa humalassa, jääkiekkoilija Jere Karalahti on imuroinut pölyä pöydältä ja Kaisa Varis on hakenut hevosvoimaa muualtakin kuin entisen valmentajansa Kari-Pekka Käryn - korjaan Kyrön - luota.

Eikä Mattiakaan voi jättää huomioimatta.

Onneksi ex-mäkikuningas on alamäessä suksilla, eivätkä nakit ole tällä kertaa menneet solmuun Mervin kanssa.

Lennä, Nykäsen Matti lennä!

Minä mietin ja mietin, enkä sittenkään ymmärrä. En ymmärrä, vaikka miten yritän.

Itsetuhoista, sitä se on, jos joku tekee jotain sellaista, josta koituu pahaa itselle. Paha, voiko Ilomantsista tulla pahoja?, kysyi yksi Huhuksen tyttö. Voi tulla, muttei se tarkoita sitä, että kaikki ilomantsilaiset ovat pahoja.

Sen tiedän, ettei se ole hyvää ja helppoa, jos pitää hävetä tekojaan ja kartella ihmisiä. Ala-asteella kävi kerran niin, että yksi poika varasti kumeja opettajan laatikosta. Joka kerran keksitään, sitä aina epäillään. Oli sen pojan onni, kun perhe muutti jonnekin länsirannikolle, jossa ei kumivarkaudesta tiedetty mitään.

Siispä jos väärin hiihtää, kannattaa suksia sinne, missä ei ole lunta. Silloin voi ehkä aloittaa puhtaalta pöydältä.

Mutta entäs pää? Korvien välissä olevaa muistitikkua on tosi vaikea tyhjentää.

Minä ainakin muistan kaikki pahat teot, jotka olen tehnyt. Helppo muistaa, jos niitä on vähän. Voi tietysti yrittää olla muistelematta ja työntää ajatukset takaraivon takanurkkaan. Mutta joskus se omantunnon ovi raottuu ja kolkuttaa, hakkaa kuin rämä saunanovi. Näin käy, jos kykenee katumaan.

Virheiden kanssa on opittava elämään ja niistä otettava opiksi. En tiedä, miten käy, jos virheistä ei ota opikseen. Koulussa heikkopäisiä, joihin ei oppi uponnut, sanottiin tyhmiksi. Tiedä sitten, menikö oikein. Sen ajan koulu oli erilainen kuin nykyisin. Liikuntatunnilla laiskottelevat pojatkin saivat kepillä iskuja palleaan.

Jos on yhtäaikaa itsetuhoinen ja tekee vielä toisillekin pahaa, niin sitten on piittaamaton, petollinen, vastuuton ja kerrassaan ilkeä.

Kerran pienenä törmäsin ilkeisiin poikiin. Ne varastivat meidän hyppiskät ja leikkasivat ne linkkareilla pätkiksi. Siihen loppui ilo ja hyppely hetkeksi. Oli turha itkeä ja ruikuttaa uutta hyppiskää, koska raha ei silloinkaan kasvanut puussa. Mutta se raivostutti ja tuntui tosi törkeältä, sellaiselta tuntuu toisten virheistä kärsivästä.

Ei ole tärkeintä tuomita vaan ymmärtää. Jos ymmärtää, voi antaa anteeksi. Mutta ymmärtäminen on mahdotonta, jos ei saa avointa ja perinpohjaista selitystä, mistä on kyse. Oli sitten kyse mistä vaan.

Uskon siihen, että jokaisen ihmisen jokaiselle teolle löytyy selitys.

Kirjoittaja on Karjalaisen urheilutoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.