Susi palasi Pyreneille

Espanjan pohjoisosissa Katalonian Pyreneillä kuvattiin tänä keväänä susi ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Kuvassa yksinäinen eläin tuijotti iltahämärässä kameran linssiin – susi mikä susi.

Espanjan pohjoiseen vuoristoon ilmestyneen yksilön arvellaan olevan peräisin Italiasta. Laji katosi näiltä seuduilta jo lähes sata vuotta sitten, mutta nyt se on tekemässä varovaista paluuta.

Hukan ilmaantumisen myötä Kataloniassa pistettiin pystyyn korvausjärjestelmä kotieläinten omistajille. Toistaiseksi korvauksia ei ole maksettu, koska susien määrä on jäänyt pieneksi, eikä yhtäkään laumaa ole asettunut alueelle pysyvästi. Kokonaismääräksi arvioidaan enimmillään 15 yksilöä.

Pyreneitten sudet eivät kuitenkaan ole ainoita Espanjassa, jossa niitä arvioidaan olevan noin 2 000. Suurin kanta on maan luoteisosissa, mutta myös Andalusiassa on oma pieni populaationsa, samoin Portugalin puolella.

Eläimet kuuluvat omaan alalajiinsa, canis lupus signatus. Sana signatus tarkoittaa merkittyä, sillä espanjalaissudella on poskipäässä valkoista karvoitusta ja tummia viiruja hännässä. Sen lisäksi se on jonkin verran kevytrakenteisempi kuin euraasialainen lajitoverinsa.

Suurpetojen paluu on otettu Espanjassa ristiriitaisesti vastaan. Toisella puolella ovat metsästäjät ja eläinten omistajat, toisella luonnonsuojelijat.

Ongelmat liittyvät kotieläimiin. Espanjassa lampaiden ja vuohien laiduntaminen on edelleen hyvin yleistä ja kasvattajien mukaan hyökkäykset ovat viime vuosina yleistyneet. Eläinten omistajia ärsyttää se, että vain suojelualueilla tai virallisilla metsästysalueilla tapetut kotieläimet korvataan. Lisäksi raato pitää löytää, mikä voi olla vaikeaa.

Luontoihmisten mielestä tapaukset ovat edelleen hyvin harvinaisia. Esimerkiksi Kastilia ja Leónissa maksetaan korvauksia vuosittain noin 800 tapauksesta 350 000 euroa. Alue on Itä-Suomen lääniä suurempi, ja siellä on maan tihein susikanta.

Suurta susikeskustelua ei maassa käydä. Asukkaiden suhtautuminen suurpetoihin on vähemmän tunnepitoista, koska harvalla on asiaan tuntumaa. Kysymys on Punahilkka-satujen tapaisista mielikuvista. Sutta ei Espanjassa ole opittu pelkäämään.

Sudet viihtyvät vuoristoisilla ja metsäisillä alueilla, joten niiden kohtaaminen luonnossa on harvinaista. Maassa asutaan tiiviissä kyläyhteisöissä, joissa maasto on avointa. Siksi koiriakin päätyy vain harvoin susien suihin.

Suden metsästys on sallittua Duero-joen pohjoispuolella. Kahtena viime vuotena kaatolupia myönnettiin noin 200 yksilön kaatamiseksi. Vuosittain kannasta verotetaan jopa kymmenesosa. Susia kaadetaan myös poikkeusluvilla, mutta lopullisia kaatomääriä ei ole julkistettu. Myös salametsästys on ongelma.

Dueron eteläpuolella eläin on rauhoitettu. Espanjan viimeisin hallitus halusi laajentaa metsästysaluetta joen eteläpuolelle. Ympäristöministeri puhui jopa ”taistelusta sutta vastaan”. EU:n luontodirektiivi esti kuitenkin sotatoimet.

Laajaa metsästystä arvellaan yhdeksi syyksi siihen, miksi Katalonian sudet ovat peräisin Italiasta. Kotoperäinen kanta kun ei nykyisillä metsästysmäärillä kykene leviämään uusille alueille.

Pedolle olisi Katalonian takametsissä töitäkin tarjolla. Esimerkiksi villisikakannat ovat kasvaneet ylisuuriksi, koska niillä ei ole luontaista vihollista.

Kirjoittaja on Espanjassa asuva vapaa toimittaja.