Suu auki, korvat hörölleen

Jämsä joutuu säästämään niin että tuntuu. Ratkaisuja on harkittava julkisesti ja tarkkaan.

Maanantaina julkisuuteen pamahtanut sivistystoimenjohtajan talousarvioesitys kirpaisee ihmisten arkea. Sivistyslautakunta käsittelee asiaa jo huomenna torstaina. Se on liian pian.

Jämsäläiset tuntevat itsensä unohdetuiksi. Miksi kunnallishallinto haluaa kaivaa kuoppaa, johon se itse vääjäämättä putoaa? Kuten usein sanotaan, kansa ymmärtää varmasti rankatkin päätökset, jos ne tehdään avoimesti ja keskustellen.

Yllätetyt jämsäläiset hautovat nyt sosiaalisessa mediassa muun muassa poismuuttoa. Mutta sekin on hätiköityä.

Lähes jokaisen Suomen kunnan täytyy säästää. Siksi olisikin huolehdittava, että asukkaat pysyvät päätöksenteon tahdissa. Asioista on parempi kertoa keskeneräisinä ja liian aikaisin kuin vasta viime hetkellä. Silloin osa pelistä on jo menetetty, koska luottamus rapautuu.

Niin on käymässä Jämsässä. Julkisuuteen on hiiskunut tietoja kyläkoulujen ja kirjastojen lakkautuksista. Samalla toisaalla ei ole tiedetty muutoksista mitään.

Luottamusmiehet tietävät, mutta he eivät puhu. Eikö juuri heidän pitäisi avata suunsa ja puhua äänestäjille? Miksi he vaikenevat?

Sivistyslautakunnan käsittelyyn tuleva talousarvioesitys on nimenomaan esitys. Sivistyslautakunnan jälkeen talousarviosta päättää kaupunginvaltuusto.

Silti kaupunkilaisilla on tunne, että asioita tuodaan päätettäväksi kuin vaivihkaa, ilman riittävää keskustelua. Se on pahempaa kuin rankat päätökset. Tekemisen tapa herättää kaupunkilaisissa vahvan vastareaktion – ja ihan syystä.

Virkamiehet tarvitsevat aikaa asioiden valmisteluun ja talousarvioesitys on varmasti saatu valmiiksi viime metreillä. Se ei kuitenkaan ole riittävä syy siihen, ettei asioista voitaisi jo puhua. Asioiden pitää voida elää matkan varrella, jotta lopputulos olisi paras mahdollinen.

Rakenteellisissa muutoksissa vastakkain joutuvat kuntalaiset itse. Jos yksi tai kaksi kyläkuntaa saa säilyttää kyläkoulunsa, joutuvat jotkut toiset luopumaan jostain. Säilytettävät kyläkoulut joutunevat luopumaan yhdestä opettajastaan, keskustan koululaisia ryhmitellään uudelleen kahteen kouluun.

Tuttu ympäristö ja tutut puitteet myllättäisiin jälleen. Vaikka se ei ole paras vaihtoehto, se voi silti olla paras mahdollinen. Mutta vanhemmille ei ole toistaiseksi annettu edes mahdollisuutta ymmärtää esitysten taustoja.

Tämä on vasta alkusoittoa. Säästötavoitteita tulee vielä varmasti lisää. Kipeät päätökset on tehtävä, mutta niin, että ne satuttavat mahdollisimman vähän. Tästäkin on monia käsityksiä.

Osa pitää esimerkiksi uimahallin lakkauttamista välttämättömänä ja vähemmän kirpaisevana valintana. Toisille on äärimmäisen raskas ratkaisu.

Vallalla oleva sanelun ja sitä seuraavan purnaamisen henki on huono yhtälö kaikkien kannalta. Päätökset olisi tehtävä yhteistyössä, aidossa keskusteluyhteydessä.

Luottamusmiesten on saatava suunsa auki. Ja koska kaupunkilaiset itse ovat oman arkensa ainoita oikeita asiantuntijoita, on heitä kuunneltava ajoissa ja korvat höröllään.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.