Suudelma automarketissa

Nuoripari suuteli hedelmäosastolla. Toinen nuoripari käveli käsikkäin perunalastuhyllyn luona.

Muun muassa tällaista näin, kun hyödynsin kauppojen vapautuneita aukioloaikoja ensimmäistä kertaa Jyväskylässä. Kävin automarketissa tavallisena maanantai-iltana kello 22.30–22.55.

Tunnelma oli paras, mitä olen koskaan kokenut suomalaisessa ruokakaupassa.

Se kuittasi moninkertaisesti sen, että päivän tarjousnakit olivat loppuneet.

Yllätyin, miten paljon ihmisiä oli ruokaostoksilla siihen kellonaikaan.

Kauppaan oli tultu pääasiassa autoilla, mutta olipa pihassa myös jokunen polkupyörä. Yksi nainen lähti ostoskassit käsissään kävellen.

Hyllyväliköissä oli mukavan seesteinen tunnelma. Ihmiset kiersivät selvästi kiireettömämmällä askeleella kuin päivällä ja alkuillalla.

Joidenkin ostokset kulkivat kassalle kainalossa, yksi asiakas oli lastannut ostoskärryyn kukkurallisen kuorman.

Merkille pantavaa oli nuorten aikuisten yliedustus. Ja se rakkaus. En ollut ennen nähnyt suudelmaa automarketissa.

Kenelläkään ei ollut korvallaan handsfreen kuuloketta.

Oli niin leppoisaa, että kaupassa oleminen alkoi muistuttaa ajanviettoa.

Hämmensi.

Ei ostamisesta sovi nauttia. On ostettava tehokkaasti ja vähän ärtyneesti. Muuten olet shoppailija.

Aloin jo melkein kaivata sitä, että hyllyjen välissä olisi ollut edes yksi paahtaja. Se, jolla on ostosten tekemiseen aikaa 20 minuuttia, jotta kotona jää viisi minuuttia aikaa syödä ennen kuin pitää lähteä viemään omia ja naapurin lapsia toiselle puolelle kaupunkia harrastukseen (ja sinä aikana pääsee itse kuntosalille).

Entä missä olivat ne pariskunnat, jotka jakavat ostokset keskenään sentilleen tasan (ja neuvottelevat kovaan ääneen siitä, otetaanko yhteisiin ostoksiin gouda, jota toinen ei syö kuin ehkä pari siivua).

Saatan hyödyntää myöhäisiä ostosaikoja jatkossakin. Lapset nukkumaan, rouvalle omaa aikaa, isäntä maitokauppaan.

Ruoan hinta koostuu monesta asiasta. Maksan mielelläni mahdollisuudesta ostaa sitä haluamaani aikaan. Haluamani aika taitaa tästä lähtien olla se aika, jolloin kaupassa on mukavaa ja ei ole kiivasta.

Mutta ymmärrän kyllä. Minäkin olen ruokakaupassa kiivas, jos olen yrittämässä perheen isän triathlonia: töistä pois jo vähän ennen neljää, sitten liikennevalojen punaista aaltoa pitkin kauppaan – pyrkimyksenä ehtiä puoli viideksi kotiin yhteiselle, idylliselle päivälliselle.

Yksi nainen haukotteli jugurtteja valitessaan.

Ruokakaupan lihatiski oli suljettu. Samaan kellonaikaan yökerhoissa availtiin ovia.

Helsingissä kävin kerran ruokaostoksilla aamuneljältä. Jotenkin tajusin sen, miten erilaisista tilanteista ihmiset pölähtävät kauppaan. Olipa kello mitä tahansa, aina on joku juuri vapautunut töistä, toinen kohta menossa sinne ja kolmas viihteellä.

Jyväskyläläisessä automarketissa kello 22.55 kassa toivotti ”hyvää illanjatkoa”.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.