Suunnitelmapolitiikan kahleissa

”Kova päivähän tästä tulee”, sanoi Timo Soini (ps.) eilen aamulla, kun hän saapui hallitusneuvotteluihin. Samaa toistelivat puoluejohtajat Juha Sipilä (kesk.) ja Alexander Stubb (kok.).

Keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus sopivat nyt suurista asioista. Maan talouspolitiikan tulevat linjat kirjoitetaan vajaassa viikossa hallitusohjelmaan.

Sopeutuksen tarve on kymmenen miljardia ja hallitusneuvotteluissa yritetään takoa neljän miljardin leikkauksia. Myös sote-ratkaisun pitäisi syntyä tämän viikon aikana.

Jyrki Kataisen (kok.) ja Stubbin hallitukset jäävät muistiin lähihistorian saamattomimpina hallituksina. Aluksi Kataisen hallituksella oli suuria ajatuksia kuntauudistuksesta ja sosiaali- ja terveydenhoidon muutoksista. Ne kirjattiin hallitusohjelman päätavoitteisiin. Kumpikin hanke epäonnistui ja lopulta Kataisen hallitus yritti jököttää huomaamattomana paikallaan kuin pelokas jänis pusikossa.

Hallitusohjelmat ovat monipuoluehallitusten muodostamisvaiheessa korostetun merkittävässä asemassa. Tähän löytyy luonnollisia syitä.

Poliittisessa järjestelmässämme hallitus on aina monen puolueen liitto. Kun puolueiden tavoitteissa on poliittisia eroja, hallituksen muodostamisessa puolueet hakevat pääasioihin yhteisen näkemyksen. Se on kosiomeno, jossa sovitaan yhteisen avioliiton säännöt.

Periaatteessa puolueet sitoutuvat neljäksi vuodeksi yhteisiin ajatuksiin. Hallitusohjelma ohittaa puolueen ideologian.

Hallitusohjelma on suurimmalle puolueelle ja pääministerille tapa sitoa muut puolueet yhteiselle linjalle. Ilman hallitusohjelmaa pääministeri johtaisi toistensa kanssa taistelevien puolueiden ministeristöä. Hallitusohjelmasta huolimatta näin monesti käy.

Esimerkiksi kokoomuksen ja SDP:n suhde kärjistyi Stubbin hallituksessa, kun Antti Rinne (sd.) kuvitteli nostavansa SDP:n kannatusta luokkataistelulla hallituskabineteissa.

Suuret yhteiskunnalliset linjaukset ja päätökset syntyvät 3–4 viikon aikana – joka neljäs vuosi. Hallitusohjelma määrää suunnan ja siinä tehdään jo periaatteessa päätöksetkin.

Niinpä hallitusneuvottelut ovat kiinnostava prosessi. Kabinettineuvotteluihin keskittyy kaikki valta. 4–5 poliitikkoa kustakin puolueesta luo linjat ministeriöiden virkamiesten avustamana ja erilaisten poliittisten lobbareiden kannustamana. Tällä kertaa lobbareita ei periaatteessa huoneisiin päästetty ja ministeriöiden virkamiesten ohra-hanke oli jo toista vuotta pohjustanut neuvottelutilannetta.

Hallitusohjelman valmistuttua hallitus sitten toteuttaa paperin kirjauksia. Neuvostoliitossa oli aikanaan viiden vuoden suunnitelmatalous ja Hitlerin Saksassa talouden nelivuotissuunnitelma.

Jos hallitusohjelmasta tulee valmis ja sitova, demokratia ja julkinen asioiden valmistelu väistyy. Siksi olisikin terveellistä, että hallitusohjelmien merkitys pienenisi ja hallitukset pyrkisivät koko kautensa ajan tekemään uusia yhteiskunnallisia päätöksiä.

Näin maata johdettaisiin koko ajan eikä vain joka neljäs vuosi neuvotteluviikoilla. Suomi tarvitsee toimivia hallituksia eikä vain ohjelmanjulistuksia.

Uusimmat

Kolumnit

Ihan huonoa ohjelmaa, mutta katson kuitenkin

Virittäytymisen maailmanmestarit

Yrittäjyyskasvatuksella työelämäosaamista

Lyhyet

Kolumni: Jostain syystä yhtenä päivänä vuodesta on okei arvostella naisten ulkonäköä oikein kunnolla

Kolumni: Hiustenpesu oluella ja tuopissa tryffeliä

Kolumni: Kiitos Ruotsi kuninkaallisten lainasta

Kolumni: Kuka sitä roskaa oikein katsoo?

Kolumni: Kätilö astuu kemistin saappaisiin

Kolumni: Äärioikeisto nousi ilmiöksi Espanjassa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.