Suuri mies, jolla oli ruma hattu

Ensimmäisenä mieleen tulee ajatus, jos hän olisi syntynyt Yhdysvalloissa, hän olisi kansallinen ikoni ja sankari. Tämän tutkivan toimittajan tv-ohjelmaa seurasi parhaimmillaan melkein 2 miljoonaa suomalaista. Usein kritiikin kohteina olivat tavallisten ihmisten vastoinkäymiset ja julkinen hallinto sekä sen byrokraattisuus.

Mieleeni on jäänyt jakso, jossa hän haastattelee miestä, jonka oven vuokraisäntä on vienyt laskuerimielisyyksien takia. Mies nukkuu puukon kanssa, koska kuka vain voi tulla sisälle milloin tahansa.

Toisessa jaksossa toimittaja saunoo kovassa pakkasessa korven keskellä palaneen saunan raunioissa. Toimittajan haastattelemalla miehellä on erimielisyys verottajan kanssa. Sauna paloi vuonna 1992. Verottaja jatkoi verottamista, koska palaneella saunalla oli kuulemma yhä verotusarvoa.

Toimittaja tuli erityisen tunnetuksi karvahatustaan.

Kyseessä on tietenkin Hannu Karpo, joka sai vastikään elämäntyön kultaisen Venlan. Karpon ura kiteytyi hieman surullisestikin palkinnonjakotilaisuuteen. Suomen historian ansioitunein tutkiva journalisti seurasi vierestä, kun menneen maailman viihdetähti Riitta Väisänen puhui palkintopuheessa pitkään pehmoisia. Väisänen vei huomion.

Urallaan Karpo oli syrjittyjen puolella. Hän oli monelle elämän kolhimalle luotettu toimittaja sekä sosiaali- ja oikeusapu. Ehkä tästä syystä hän ei koskaan saanut ansaitsemaansa arvostusta. Hän oli piikki eliitin lihassa.

Hänen omintakeiselle esiintymiselleen naureskeltiin muiden toimittajien keskuudessa. Karpon karvahatusta tuli vitsi.

Aikanaan Karpoa pidettiin jopa vähän hölmönä. Karpo osasi kuitenkin itseironian. Jälkikäteen katsottuna musta huumori paistaa läpi Karpon jutuista. Karpo oli kateellisia arvostelijoitaan fiksumpi. Hänellä oli pilkettä silmäkulmassa.

Hän oli mies, jollaista Suomi kaipaisi juuri nyt.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.