Suurin kirjailija kukoistaa, suurin kustantaja rapistuu

Sofi Oksasen ja WSOY:n yhteistyön loppu on iso uutinen vaan ei mikään yllätys. Oksanen on arvostellut niin värikkäästi kirjojensa kustantajan nykyistä bisneskulttuuria ja tulehtunutta työilmapiiriä, että tarinalle oli odotettavissa näyttävä loppu.

Julkiset haukkumiset ovat kohdistuneet suoraan kustantamon toimitusjohtajaan Anna Baijarsiin. Jos tavallinen pulliainen vertaisi julkisesti pomoaan apinaksi, kyllä duunarille näytettäisiin ovea melko nopeasti. Se on osa yrityskulttuuria: pomo on hyvä, pomo on pyhä.

Tietenkin Oksanen puhuu asiaa ja rehellisesti. Jos kirjailija ei kykene sulattamaan kustantajansa nykyistä arvomaailmaa, miksi hänen pitäisi keikistellä yhtiön hymytyttönä ja sietää näkemiään epäkohtia?

Tavallinen pulliainen pitää mölyt mahassaan, mutta Oksasella on varaa. Oksasen kirjat myyvät ennätyksellisesti, rahapalkintoja satelee ja portit ovat lupaavasti auki suureen maailmaan.

Sitä paitsi Google-haku on lahjomaton: Sofi Oksanen antaa 705 000 osumaa, WSOY-nimellä saa 619 000 osumaa. Kirjailijasta on tullut suurempi kuin kustantajansa.

WSOY:n nykyjohto ja Sofi Oksanen ovat neuvottelukumppaneina järkäleitä. Molempiin on omakohtaista tuntumaa.

Haastattelin Oksasta pari vuotta sitten ennen Finlandia-palkintoa. Oksanen antoi itsestään pelottavan itsetietoisen, suorapuheisen ja tylynkin vaikutelman. Ei mikään helppo tapaus.

WSOY:ssä yrityskulttuuria on puolestaan rukattu rajusti viime vuosina, kun johtoon astuivat Baijars ja uusi viestintä- ja markkinointijohtaja Tarja Virolainen. Arvossa pidettyjä vanhempia työntekijöitä on siirretty muihin tehtäviin, viestintäosastolla porukka on vaihtunut tuon tuostakin.

Kustantamon tyrskyt lyövät myös maakuntaa saakka. Yleensä kustantajat laittavat kirjoistaan arvostelukappaleen kriitikon luettavaksi hyvissä ajoin ennen kirjan julkaisua. Tänä keväänä WSOY:n uutuuskirjojen kriitikkokappaleita on odotettu pitkään ja hartaasti. Sekoilut jatkuvat edelleen.

WSOY:n kantavista - kenties pian ainoista - voimatekijöistä talon arvovaltaa pitää pystyssä kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikkö Harri Haanpää, joka on ollut myös Sofi Oksasen luottohenkilö. WSOY:n rajusta alamäestä puuttuu enää se, että Haanpää saa tarpeekseen ja lähtee. Hänellekin löytyisi varmasti kysyntää "rauhallisemmissa taloissa".

Kun opiskelukaveri pääsi WSOY:n kirjailijaksi 1990-luvun alussa, se herätti suurta kunnioitusta. Tuolloin "Södika" oli suurin ja kaunein, arvostetuin ja arvovaltaisin kustantaja ja sanataiteen vaalija. Nyt Bulevardin varrella puhisee rapistuva jättiläinen.

Suomalaisen kaunokirjallisuuden puolesta pitää olla huolissaan, kun suurten kustantamoiden johdossa kirjallisuusihmiset vaihdetaan ekonomeihin, jotka sanelevat, mitä kannattaa julkaista - tuloksen ja tehokkuuden nimissä.

Onneksi muutamista pienkustantamoista löytyy vielä aitoa rakkautta kirjaa kohtaan.

Kirjoittaja on Savon Sanomien kirjallisuustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.