Suurkaupunki Jyväskylä

Kävin Jyväskylän keskustassa jouluostoksilla. Olipa siellä tavalliseen arkipäivään verrattuna paljon ihmisiä ja autoja.

Sokoksen pysäköintihallissa piti kieputtaa ihan tosissaan. Ensimmäinen vapaa parkkipaikka löytyi vasta ylimmältä kannelta. Kaupoissa ei ollut puhettakaan lamasta. Kassoille piti jonottaa.

Kaikkialle piti jonottaa. Kulkureittejä piti miettiä. Siinä hetkessä Jyväskylä tuntui suurkaupungilta. Mikään ei sujunut sillä tavalla, että tsiut.

Tällaistako olisi arki 40100-alueella, jos Jyväskylä oikeasti olisi suurkaupunki?

Kaikki on suhteellista. Todellisten suurkaupunkilaisten mielestä Jyväskylä ei ole varmasti koskaan ruuhkainen, tuskin edes ralliviikonloppuna.

Mutta kun on tottunut arjessa pienimuotoiseen Jyväskylään, niin jo iltapäivän autojonot Tourulan solmukohdassa ja Mattilanniemen risteyksessä tuntuvat uuvuttavilta. Pääkaupunkiseutu pilkahtelee.

Jyväskyläläiset kuvailevat kotikaupunkiaan usein näin: ei liian pieni, ei liian iso, vaan sopiva.

Sopiva tarkoittaa riittävää monipuolisuutta ja kuitenkin vaivattomuutta. Se on tärkeä syy asua täällä.

Rehellisesti sanottuna pidän Jyväskylästä eniten ihan tavallisina, rauhallisina päivinä.

Ihmisissä sinällään ei ole mitään vikaa, mutta kun niitä tungeksii, haluan kotiin. En ole ihminen, jonka on päästävä AaltoAlvarin vesiliukumäkeen koululaisten talvilomalla.

Jos ei ole pakko, en lähde kiilaamaan pankin vuoronumeroautomaatille kello 10:ksi.

Sitä ihmettelen, että kuitenkin esimerkiksi konserteissa ja otteluissa merkittävä osa hyvästä kokemuksesta tulee siitä, että paikalla on paljon ihmisiä. Miten saisin siirretyksi sen saman asenteen aatonaatoksi kaupan kalatiskille?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.