Suurten menetysten päivä

Pekka Mervola

Jyrki Kataisen (kok.) ja Jutta Urpilaisen (sd.) hallitus jakoi kuoliniskuja eri puolille maata. Keski-Suomessa kyyti on kylmää. Armeija vetäytyy Keuruulta ja Jämsän Hallista.

Sama oli saappaiden kaiku koko Väli- ja Itä-Suomessa. Armeija sulkee ovensa Kauhavalla Etelä-Pohjanmaalla, Kontiolahdella Pohjois-Karjalassa, Lahdessa Päijät-Hämeessä ja Kotkassa Kymenlaaksossa.

Pääkaupunkiseudulta armeija ei lopeta varuskuntaa tai suurta yksikköä. Päättäjiä lähellä olevat yksiköt ovat aina tärkeitä. Kustannusrasitteet ovat kauempana.

Kataisella oli otsaa perustella, että päätöksissä ei ollut poliittista harkintaa vaan ne oli tehty puolustusvoimissa maanpuolustuksen näkökulmasta.

Se ei pidä paikkaansa. Ruotsinkielinen korpivaruskunta Dragsvig on säästyvien listoilla. Puolustusministeri Stefan Wallin (r.) vahti ruotsinkielisen rälssin etuoikeuksia.

Varuskuntien alasajolla on karmeita vaikutuksia. Keuruulle isku on niin raju, että mahdolliset erityisaluetuet tuskin paikkaavat siitä.

Puolustusvoimat on nyt uudistuksensa esitellyt. Komentaja Ari Puheloinen lupasi tiedotustilaisuudessa 115–130 miljoonan euron säästöt.

Ovien säppiin laitto maakunnissa on yhteiskuntataloudellisesti väärä ratkaisu. Sen sijaan Helsingin Santahaminan lopettaminen ja alueen kaavoittaminen asumiselle olisi järkevää. Maan omistava valtio voisi saada kymmeniä tai satoja miljoonia. Armeija voisi olla sivummallakin.

Aidossa säästämisessä pitäisi katsoa nämäkin asiat. Nyt otettiin heikoilta. Pienet paikkakunnat eivät lakkautuksia kykene vastustamaan, kun hallituspuolueiden ykkösministerit niitä yhtenä rivinä ajavat.

Mitä yksi ihminen voi tehdä vastalauseena? Vaikka palauttaa sotilaspassin. Toivottavasti emme sellaista kansanliikettä vielä näe.

Eilinen ei ollut sattumalta menetysten päivä. Hallitus ajoitti huonot uutiset samaksi päiväksi, jotta kritiikki menisi kerralla ohitse. Nokia kertoi samalla tuhannen ihmisen vähennykset Salosta. Sekin oli harkittu ajoitus.

Ministeri Henna Virkkusen (kok.) alaisuudessa toimivan kuntarakennetyöryhmän selvitys julkistettiin eilen. Se on kylmää kyytiä pienille kunnille.

Keski-Suomeen esitetään neljää kuntaa. Esitys on pohjaehdotus tuleville keskusteluille. Se tuskin toteutuu sellaisena, mutta Helsingin ministeriövetoisesti tehty paperi kertoo tahtotilan.

Nyt mennään kohti suuria kuntia. Se ei ole huono asia. Esille tuodussa ehdotuksessa on silti ongelma. Se ei kerro, miten kunnallishallinnosta tulee lisää tehoa. Selvitys antaa vain ymmärtää, että suurkuntiin on ”pakko” mennä, jotta palvelut turvataan.

Pakko on huono perustelu.

Nyt tarvitaan tekoja kuntien tehokkuuden nostamiseksi. Suurkunta voi olla ratkaisu mutta myös ongelma. Liian usein isoon yksikköön pesiytyy hurjasti byrokratiaa.

Suurin ongelma uudistuspuheissa on koko ajan ollut se, että linjat ovat vaihtuneet hallitusten mukana. Hallinto on puolueiden valtataistelua. Kiihkoton ja perusteltu kuntauudistaminen jää sen alle.

Keski-Suomen kannalta malli on sikäli hyvä, että se pitää maakunnan kokonaisuutena. Se on vaalimisen arvoinen asia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.