Sveitsiläiset nuoret viihtyvät pitkään Hotel Maman hoivissa

Keski-Amerikan Sveitsissä eli Costa Ricassa ei ole tavatonta, että seuraava sukupolvi perheineen jää asumaan vanhempiensa hoteisiin. Mieheni lähisuvussa viidestä aikuisesta lapsesta neljä on jäänyt pari­suhteetta synnyinkotiinsa.

Syitä on varmasti monia, mutta korkea hintataso, matalat palkat ja olematon vanhustenhoito ovat kärkisijoilla.

Seuraava sukupolvi ottaa pikkuhiljaa arjen hoitoonsa, vanhemmat ikääntyvät, ja roolit keikahtavat toisin päin. Lapsista tulee huoltajia ja vanhemmista huolehdittavia.

Euroopan Sveitsissä syntynyt costaricalaissuomalainen tyttäreni taas alkoi jo viisitoista­vuotiaana suunnitella, mitä ottaisi mukaan omaan kotiinsa tullessaan täysi-ikäiseksi.

Hän lähtisi heti, kun laki sallisi ja mieluusti kauas, tarkemmin ottaen Berliiniin.

Pari vuotta myöhemmin hän varoitti, ettei ehkä sittenkään pääse lähtemään heti syntymäpäivänsä jälkeen. Nyt asiasta ei ole enää puhuttu. Opiskelu tietää rahantarvetta, ja kätevin ratkaisu molemmille osapuolille on kotona asuminen.

Sveitsissä suurin osa nuorista alkaa tienata varhain. Tämä koskee heitä, jotka valitsevat oppisopimuskoulutuksen.

Summa on alussa vaatimaton ja vaikka se riittäisikin yhden huoneen asunnon vuokraan halvimmalla ­alueella kaukana kaupungista, ei se kattaisi muita elämisen kuluja.

Yksi ratkaisu nuorille ovat kimppakämpät. Monet vuokran­antajat eivät kuitenkaan ole valmiita antamaan asuntojaan yhteisasumiseen, ja Zürichin kaupungissa vuokrat ovat huipputasoa, jaettuinakin.

Zürich on yliopistokaupunki, ja moni myös haluaa akateemiselle uralle. Siihen tarvitaan hyvän koulumenestyksen lisäksi vanhempien tuntuvaa rahallista apua.

Opintotukia ei ole ja jonkun on maksettava opiskelusta koituvat kulut ja tietysti ne tavalliset menot: asuminen, ruoka ja pakollinen sairausvakuutus. Koloa vanhempien kukkarossa paikkaa lapsilisä, jota maksetaan pitkälle yli pari­kymppiseksi. Vaatimuksenaon opiskelupaikka.

Vielä kymmenen vuottasitten tavarat pakattiin 21–22-vuotiaina.

Nykyisin kotoa muutetaan noin 25-vuotiaina, jos sittenkään. Yksi tärkeimmistä syistä lienee vuokra-asuntojen hinta­tason jatkuva nousu.

Raha ei silti ole ainut asia, joka pitää poikaset pesässä. Hotel Mama tarjoaa jälkikasvulle täysihoidon ja se koukuttaa. Siivous pelaa, ruoka ilmestyy pöytään ja vaatteet pestään. Elämä on mukavaa, helppoa ja halpaa.

Ei ihme, että lähes puoletalle 25-vuotiaista asuu vanhempiensa luona.

Täysin ongelmatonta koti­hotellissa asuminen ei ole.

Täysi-ikäinen haluaa aikuisen oikeudet, mutta luistaa velvollisuuksista, mikä usein kiristää välejä vanhempiin.

Palveluun tottuneet jälkeläiset eivät olekaan valmiita ottamaan osaa kodin töihin ja -hoitoon, vaikka vanhemmat sitä vaatisivat. Vastuu arjesta jätetään vanhemmille, kuten lapsena on ollut tapana.

Elämästä on tullut vain mukavampaa: hotellielämää täysihoidolla ja aikuisen eduilla.

Kirjoittaja on Sveitsissäasuva vapaa toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .