Sveitsin parhaat kuntosalit löytyvät metsistä

Juoksen puutolpan ympäri, toisen, kolmannen, niitä on varmaan kymmenisen sikin sokin, ja olen aika pyörryksissä. Hengityskin takkuaa, takana on jo monta kuntoa oletettavasti kohottavaa pistettä. Tarvittaisiin selvästikin lisää ketteryyttä, notkeutta, voimaa ja koordinaatiota. Siis säännöllisiä käyntejä kuntoradalla.

Ei sillä, ettenkö liikkuisi. Olen sitä ahkeraa sorttia. Juoksen, käyn salilla ja pilateksessa, uin ja pyöräilen. Hyppiminen ja loikkiminen on vain jäänyt vähemmälle. Ja kukapa sitä aikuisena harrastaisi, ellei satu olemaan crossfitin ja pallopelien harrastaja – tai sveitsiläinen.

Sveitsissä on yli 500 kuntorataa, Vita parcours, eri puolilla maata, suurin osa saksankielisessä osassa. Ensimmäinen avattiin Zürichissä puoli vuosisataa sitten. Voimisteluseuran miehet treenasivat vaihtelun vuoksi metsässä käyttäen puita ja maassa lojuvia puunrunkoja jumppalaitteinaan. Ongelmaksi koitui yhteiskuntaan iskostunut siisteys. Harjoittelupaikka katosi, kun metsätyöntekijät raivasivat aluskasvillisuuden päälle kaatuneet puut pois.

Ensimmäinen pysyvä rata rakennettiin, kun sponsoriksi löytyi vakuutusyhtiö. Kuorittujen pöllien lisäksi tarvittiin vain pultteja ja muttereita sekä muutama leuanvetotanko ja voimistelurenkaat.

Vita parcours on ilmainen, aina auki ja keskellä metsää. Kuntorata oli alunperin tarkoitettu urheilijoille, mutta myöhemmin konseptia laajennettiin perheille, tavallisille ja aloitteleville kuntoilijoillekin. Kotikyläni reitti rinteessä on nelisen kilometriä, keskimäärin radan pituus on kuitenkin pari kilometria.

Polut ja metsätiet treenipisteineen on muokattu vuoristoisen maan topografiaan sopiviksi; paikoittain korkeusmetrejä on 120. Peruskuntoa pitävät yllä 15 treenipistettä, joista löytyy kymmenittäin liikkeitä. On kannolle nousua, rungon yli hyppyjä, leukoja ja vatsaliikkeitä. Yhdellä kierroksella tuntumaa saa koko kehoon.

Tietty reippaus kuuluu perinteiseen kuvaan sveitsiläisestä; kirkas katse, omena kädessä ja elinvoimainen askel. Jo alle kouluikäiset otetaan mukaan suhteellisen pitkillekin vaelluksille ja liikkumista jatketaan läpi elämän. Patikkapolulla saattaa helposti käydä niin, että turisti jää kakkoseksi paahtuneen kahdeksankymppisen sveitsiläisen noustessa keveästi kohti vuorenhuippua.

Yli 8 miljoonan asukkaan joukkoon mahtuu myös liikuntaa vieroksuvia, vaikka suuri osa sveitsiläisistä kuntoilee säännöllisesti ja kernaasti. Alppien katveessa pelataan jalkapalloa, jumpataan, lenkkeillään, patikoidaan ja lasketellaan. Urheilua harrastetaan mieluiten ulkosalla.

Metsissä sveitsiläiset käyvät säännöllisesti, joko kävelyllä tai kuntoilemassa, katselemassa luontoa tai vain oleskelemassa vehreydessä. Kesän kuumuus ja jatkuvasti punaisella olevat otsoniluvut ovat vetäneet kaupunkilaisia vihreisiin keitaisiin puiden katveeseen lähinnä istuskelemaan ja nauttimaan muutamaa astetta viileämmästä lämpötilasta.

Kuntopoluille palaillaan silti heti, kun mittari näyttää alle kolmekymmentä.

Kirjoittaja on Sveitsissäasuva vapaa toimittaja.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .