Syksyn etiäinen ei kuiski kevään mestaruudesta

Urheilutoimittaja tietää kohtuullisen vähän. Silti tätä poloista tulitetaan visaisilla kysymyksillä.

Viime päivinä utelu on tiivistynyt kahteen tivaukseen.

"Käyttääkö Usain Bolt dopingia?"

"Voittaako JYP SM-liigan?"

HELLUREI. Boltista olen erehtynyt lausumaan jolle kulle sitkeälle riipijälle henkilökohtaisen hahmotelmani - ja saanut syliini närkästyksen puuskan.

"Mikset kirjoita tuota lehteen? Mitä nössöt urheilutoimittajat suojelevat? Tietävät, vaan eivät kerro..."

Ensinnäkin. En tiedä, käyttääkö Bolt kiellettyjä aineita vai ei. Toisekseen. Pelkkä oma arvailuni ei riitä todistusaineistoksi suuntaan tahi toiseen. Ne ovat ruotsalaisia dekkareita, joissa toimittajat käräyttävät murhamiehiä mennen tullen.

Urheilutoimittajan kuvitellaan hengailevan sisäpiireissä, kaveeraavan ja bilettävän tähtien kera. Ei pidä paikkaansa. Jamaikalta ei ole pidetty yhteyttä, eikä Tommi Evilä ole kutsunut moshaamaan Tuska-festivaaleille. Jari Isometsän seurassa olen ollut kerran, keväällä 1995, Globe-hotellin saunassa, mutta eipä vain karpaasi paljastanut olevansa hemohes-miehiä.

Kari-Pekka Kyrön kanssa olen vaihtanut sähköposteja. Niistä useimmissa hän on haukkunut minut.

PARAS SIIS puhua vain JYPistä. Turvallisempi aihe.

"Voittaako JYP...?"

Suoraan kysymykseen suora vastaus, joka sekin on pelkkä meteorologinen hönkäisy. Mutta tämän ennusteen nostattamassa tunnepuuskassa ei käydä turpakäräjiä sen vaarallisimmilla foorumeilla kuin Matsi-baarin tietäjätiski ja Jatkoajan keskustelupalsta.

Niin, JYP ei juhli ensi keväänä jääkiekon Suomen mestaruutta.

Harmi sinänsä.

VUOSI SITTEN sain etiäisen. Aavistin, että jyväskyläläisestä kiekkokaudesta kehkeytyy ainutlaatuinen. JYP oli tuhti ja tasapainoinen pakkaus. Vastustajat vaikuttivat hennommilta. Haisi mestaruudelta. Lopulta myös maistui.

Paljon ei ole muuttunut.

Hurrikaanijoukkue on edelleen kelpo kamaa. Sama tatsi, sama vallattomuus yhdistettynä dufvamaiseen auktoriteettiin, jossa pelaaja on ihminen ja ojennus opiksi. Sama hinku menestyä me-ryhmänä, joka on sitoutunut kestämään jopa tammikuun tuiskut.

Sama pelitapa, sama halu uudistaa suomalaista jääkiekkoa, sama yleisö ja vilpitön pyrkimys yhteisölliseen onnen tilaan...

Vain yhtä puuttuu. Ykkösnyrkki.

JYP:N LEIRISSÄ ei keskustella järin mielellään Jarkko Immosesta. Tai väärin. Immosesta kyllä puhutaan: hyvä jätkä, loistopelaaja ja talouden pönkkä.

Mutta ykkösketjun sentterin jättämän aukon suuruus on väistelty puheenaihe, vähän kiusallinen. Eikä ihme. Jokainen ymmärtää, että Jyväskylän Synergia-areenalta poistui Kazanin Tetneft-Arenalle enemmän kuin yksi keskushyökkääjä.

Saman pesuveden mukana valui ulos uskomattoman kemian omanneen ykkösketjun harmonia ja koko joukkueen pelillinen perusturva.

JYPin kausi menee nyt kokoonpanon palapeliksi, rakenteluksi. Jossain vaiheessa hankittaneen ulkomaalainen keskusmies. Ryan O'Marra tai kuka liekään, immoseksi hänestä tuskin on.

VAAN EI hätää.

Yllä oleva teksti on turhan tummaa. Sillä joka tapauksessa JYP on tuhti jääkiekkojoukkue. Se ei tingi urheilullisesta tasosta eikä asemastaan maakuntaviihteen ykköstykkinä.

Sitä paitsi. Jos nyt ei saadakaan Aren aukion urheilu on ihanaa -sembaloita, niin välierissä ollaan. Eikä neljän sakista jää kuin yksi mitalien ulkopuolelle.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.