Synkistelystä suuriin tunteisiin

Synkkä on tilanne. Siis jos Suomen yleisurheilua tarkastellaan kovan huippu-urheilun näkökulmasta. 11 urheilijan MM-joukkue on murheellisen pieni, turha sitä faktaa on edes yrittää kaunistella.

Yritystä ja taistelua Vaasassa riitti. Tulosrajoja kutiteltiin, mutta lopulta viikonlopun ainoa uusi MM-kisoihin lähtijä nappasi paikan Sundsvallista. Ja vaikka Kalevan kisoissa olisi pari B-rajaa saatukin murskattua, ei se yleisurheilun todellista tilaa olisi muuksi muuttanut. Suuri maailma kurittaa pientä Suomea ja niin kai sen periaatteessa pitää mennäkin.

Mutta eiköhän tämä riitä tylsästä huippu-urheilusta, sillä huolet pitäisi ulottaa laajemmalle.

Pitkän viikonlopun aikana sydäntä kylmäsi muutaman kerran oikeasti. Naisten 800 metrillä ei tarvittu alkueriä, koska osanottajat mahtuivat ihan hyvin radalle yhtä aikaa. Myös monissa muissa lajeissa osallistujia oli piinaavan vähän.

Miesten 5 000 metrillä vetelehtiminen ylivoimaisen Lewis Koririn takana oli jotenkin noloa, ja miesten 1 500 metrillä voittoaika alkoi nelosella. Tiedän, että kestävyysjuoksuissa hidas vauhti voi johtua taktikoinnista niin kuin osaksi nytkin, mutta joku roti pitäisi silti olla. Ei näytä hyvältä, jos tulokset ovat sellaisia, että niille olisi liki naurettu jo 100 vuotta sitten.

Se on ollut jo kauan tiedossa, että yleisurheiluun ei enää ilmesty kuin yksittäisiä huippulahjakkuuksia, mutta laadukkaiden urheilijoiden massapako on oikeasti paljon huolestuttavampi asia.

Mutta eiköhän tämä riitä tylsästä synkistelystä, sillä onhan yleisurheiluradoilla kaikesta huolimatta yhä enemmän hyvää kuin huonoa.

Pitkän viikonlopun aikana Kaarlen stadionilla oli erinomainen tunnelma. Yleisöä oli runsaasti ja yleisurheilulle on suuri asia, että laji kiinnostaa laajalti. Se voi jatkossakin tuoda uusia yrittäjiä kovan lajin äärelle.

Ja nähtiinhän Vaasassa aivan loistavia kilpailuja. Tulokset eivät kenties olleet huippuluokkaa, mutta mitaleista taisteltiin suurella tunteella ja se on urheilussa parasta. Minna Laukan leveä hymy uran ensimmäisen mitalin vuoksi, Noora Toivon iloiset kiljahdukset samasta syystä ja Osku Torron syvästi pettynyt olemus jäivät Vaasasta parhaiten mieleen.

Jos tunteet katoavat kentältä, silloin on aika sulkea stadionin portit.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.