Syyskuun alussa keittiössä hiljeni

Nimittäin keittiön radio hiljeni. Ei kokonaan, mutta huomattavasti. Syyskuun alussa, kun päättyivät Classic Radion lähetykset maanpäällisessä verkossa. Uutisten mukaan radiokanavan toimilupa meni, kun radion taustayhtiöllä oli talousepäselvyyksiä.

Classic Radio oli ainoa varma valinta. Se oli keittiön radio -maailmassa samaa kuin DC-3 oli lentokoneissa tai Toyota Corolla autoissa. Ei paras, ei missään nimessä avantgarde, sen sijaan tuttu, varma ja turvallinen. Classic Radio oli radion paras turvakanava.

MIKSI?

Siksi, että sen saattoi avata koska tahansa ja missä seurassa tahansa. Ei ollut esimerkiksi pelkoa siitä, että päätyisi kuulemaan ohjelmaa, jossa keskustellaan päiväkoteihin kohdistuvista väkivallanteoista, Kiinan poliisin tekemistä kidutuksista tai Neuvostoliiton armeijan suorittamista massaraiskauksista. Semmoiset aiheet kun saattavat olla esimerkiksi viisivuotiaalle hieman turhan aikaisia maailmankuvan rakennuspalikoita.

Toiseksi siksi, että Classic Radion valitsemalla saattoi olla melko varma siitä, ettei joudu kuuntelemaan ainakaan aivan karmeinta roskaa. Ei Classic Radion tarjonta tietenkään mitään superia ollut, mutta ei sen lähettämien länsimaisen taidemusiikin perusklassikkojen parissa koskaan tullut tuskan kyyneleitä silmäkulmaan. Eikä mieleen muistaakseni juolahtanut tarve tehdä laajennettua itsemurhaa journalismi- tai säveltaide-eettisistä perusteista.

Niin kuin monen, varsinkin "reippaan" ja "nuorisohenkisen" kanavan, kohdalla käy.

NYT EI JÄÄ juuri muuta kuin Yle.

Henkilökohtaisesti se tarkoittaa kahta vaihtoehtoa.

Ylen Ykkönen on ylivertainen radiokanava. Mutta se ei ole varma valinta - ja tämä on hyvä. Ykkösen avaamalla ei voi aavistaa mitä on tulossa. Puhutaanko siellä tieteistä, taiteista, sosiologian uuden tutkijakoulukunnan metodeista, koulusurmien psykiatrisesta jälkihoidosta, kuullaanko kuunnelmaa, virsiä, kokeellista, klassista vai jazzia.

Sitten on Radio Suomi, jolla on muutama vetävä erikoisohjelmansa. Mutta mitätöntä uudempaa iskelmää ja munatonta poppia tulee kyllä liikaa.

Mutta eipä löydy Yleltä perinteisellä tavalla lähetettävistä kanavista yhtään toyotacorollaa.

VERKOSTA CLASSIC RADIOTA voi periaatteessa kuunnella. Mutta ei meidän perheen keittiöradiolla pääse nettiin. Tietokone on yläkerrassa.

Lohdutukseksi luen Classic Radion nettisivuilta seuraavaa: "Classic radio on päättänyt seurata muun maailman trendejä ja siirtyä täysin digiaikaan." Ja: "Olemme konsultoineet asiassa useita mediatoimistojen edustajia ja uskomme vakaasti tämän olevan oikea vaihtoehto. Tämä palvelee sekä kuulijoita että mainostajia."

Tämä on mielestäni pitkälti pelkkää paskapuhetta, mitätöntä mikkihiirten bisneskieltä.

Miten se palvelee esimerkiksi minua, että en enää voi kuunnella Classic Radiota samalla kun teen ruokaa?

SILLÄ JOS minä kuuntelen radiota netin kautta, ei valinta enää olekaan Classic Radio. Sieltä kun löytyy paljon kovempia kavereita: on BBC:tä ja vaikka mitä. Classicin kanssa samalla kentällä pelaa netissä muun muassa Ylen Klassinen. Siellä ohjelmisto on pykälää terhakkaampaa, eivätkä ole mainoksetkaan häiritsemässä.

Kirjoittaja on kulttuuritoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.