Täältä tullaan, aitokuusamolainen umpihanki!

Kotimaisesta elokuvasta puhuttaessa Tapio Suomisen ohjaaman nuorisokuvauksen Täältä tullaan elämä! (1980) alkukohtaus on suosikkini. Siinä synnytys näytetään sellaisenaan, kamera on suunnattu suoraan veriseen haaroväliin, mistä pikkuinen putkahtaa tähän maailmaan.

Huvittavaa tästä ei tee naturalismi vaan se, että jyräkkä kohtaus on aivan irrallaan muusta elokuvasta. Synnytyssalista elokuvan tapahtumat siirtyvät parikymmentä vuotta eteenpäin. Kohtauksen täältä tullaan elämä -symboliikka on kömpelöä, mutta niin liikuttavan aitoa ja rosoista, kuten koko elokuvakin.

Olenkin kuullut tapauksesta, jossa hirveä nuorimies näytti synnärikohtauksen sosiologian peruskurssilla nuorison kapinasta kertovan esitelmän alkajaisiksi. Muusta ei sitten tunnilla puhuttukaan, ei ainakaan siitä kapinasta.

Jos Kauniissa ja rohkeissa olisi yhtä erillinen kohtaus kuin Suomisen elokuvassa, siinä näytettäisiin kolmen vartin lähiotoksena Ridge Forresterin ja Sally Spectran välinen persepano, joka sekään ei olisi kovin kaunista katsottavaa, mutta ihan luonnollinen osa elämänkaarta.

Mutta edellä kertomani on irrallaan kuin synnytyskohtaus tämän kirjoitelman varsinaisesta asiasta:

Kuusamoon asettautunut Tapio Suominen kaavailee tekevänsä elokuvan lehtimies-kirjailija Reino Rinteestä (1913- 2002). Rinne on paikkakunnan suurmies, varmasti kaikista isoin. Hänen soisi nousevan elokuvan kautta laajemminkin kansalliseen tietoisuuteen, sillä Rinteen elämäntyö näkyy nykyäänkin Kuusamossa ainakin kahdella tapaa. Ensinnäkin, vuonna 1950 Rinne perusti Koillissanomat.

Ja toisekseen, Rinteen taistelun ansiosta Kuusamon maankuulut joet ja kosket, Kitkajoki, Kiutaköngäs ja Jyrävä, virtaavat vapaana, eivätkä sähköyhtiöt saaneet valjastaa niitä sähköntuotantoon. Onneksi paikalliset isännät ennättivät sentään myydä hyvällä rahalla koskiosuuksia kiilusilmäisille yhtiöille, valitettavasti eivät kuitenkaan omat sukulaiseni.

Rinteen luonnonsuojelutyö laski pohjan paikkakunnan nykyiselle matkailuteollisuudelle, joka puolestaan rakentuu luontokaupungin maineelle. Mutta viime vuosina Ruka on rakennettu sellaiseen kuntoon, ettei Rinne sitä tunnistaisi, kun en enää oikein minäkään.

Tunturi on luokonaan KKK-markettia, jonne turistit vaeltavat valkoisissa toppatakeissaan ja pipoissaan. On nykyaikaista turistiteollisuutta; taljakauppaa, pitseriaa, taksijonoa, diskoa, honkaesinettä ja tosi aitoa elämystä. Ja taas ensi jouluna eteläläiset perheet pakkaavat suksensa ja lapsensa Vitostielle ja ajavat katsomaan lunta ja joulupukkia.

Jotta etelän ihmiset tulisivat jumalattomaan markkinahumuun, heillä on oltava taju, että kätensä osoittamassa suunnassa, Oulangan kansallispuistossa, tai jossain, on niin vanhaa kuusikkoa, ettei yhtä vanhaa ole edes tossa meidän firman kelomökissä. Ihan höpöä hommaa moinen turismi, mutta työllistävää höpöä. Monet paikalliset mainitsevatkin pääelinkeinokseen aasin lypsäminen.

Mutta viis tehotuotantoturismista, Kuusamo on aika hyvä paikka, eikä vähiten Reino Rinteen ansiosta. Pienemmilläkin ansioilla on päästy elämäkertaelokuvan aiheeksi.

Ja jos menette lomallanne Kuusamoon tai muualle pohjoiseen, unohtakaa keinovalorinteet ja hiihtäkää pitkillä suksilla umpihankeen. Niin minäkin teen.

Sitten pitsalle.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen kulttuuritoimittaja, joka on syntynyt ja kasvanut Kuusamossa.