Tänä vuonna olen ekologinen enkä osta yhtään uutta päällysvaatetta

Olen parantumaton viherpiipertäjä. Kiltti tyttö, joka kaupalliseen hapatukseen sortuessaan tuntee pahaa oloa maailman tilasta ja ekologisen jalanjälkensä koosta.

Teini-ikäisenä vegaanina kieltäydyin jopa syömästä hunajaa, jottei mehiläisparkoja riistettäisi. Samalla ehdottomuudella kieltäydyin myös villapaidoista, nahkakengistä ja lukemattomista muista asioista.

Aikuisena olen tullut laiskaksi. En jaksa ponnistella ihan niin paljon tai ehkä en vaan enää ole yhtä mustavalkoinen aatteissani. Kulutuskysymyksissä haluan silti haastaa itseäni.

Haastamiseen onkin jatkuvasti tarvetta, koska ihmisellä on tapana luulla tarvitsevansa kaikenlaista mitä milloinkin keksitään oikealla tavalla tyrkyttää. Vai millä sitä muuten selittäisi, että meillä laadukkaan kraanaveden Suomessa raahataan kaupasta tuhatkertaiseen hintaan pullovettä, jonka ympäristövaikutukset ovat kuusisataakertaiset hanaveteen verrattuna.

Omat ostotarpeeni vähentyivät huomattavasti, kun vuosia sitten lätkäisin oveeni mainokset kieltävän kyltin. Kun en saa mainoksia, en tiedä haluta kaikenmaailman romua, jota en oikeasti tarvitse.

Valitettavasti tämä mainoskielto ei ole estänyt minua haluamasta vaatteita. Niitä kun näkee väkisin muuallakin kuin mainoksissa.

Vaatteiden tuotannon ympäristövaikutukset ovat sen verran merkittävät, että viime vuonna yritin tehdä vaateostokseni ekologisemmin. Vaikka markkinoille on tullut myös reilusti valmistettuja vaatteita, havaitsin ekologisen vaatteiden ostamisen olevan aikaa vievää touhua, johon salapoliisin taitoni eivät riittäneet.

Toki ekokaupoista saa varmasti reiluja hampusta tehtyjä hippikauhtanoita, mutta ne eivät oikein sovi. Minä kun haluaisin ekologisista pyrkimyksistäni huolimatta näyttää ihan normaalilta ihmiseltä.

Tavallisten kauppojen valikoimaan kuuluvista tuotteista taas vain häviävän pienestä murto-osasta löytyy tietoa ympäristövaikutuksista. Havaitsinkin eko-ostoksia etsiessäni, että suurin osa kauppojen rekeissä olevista vaatteista on ympäristövaikutuksiltaan täysi mysteeri niin kuluttajalle kuin liikkeen henkilökunnallekin.

Kun kerran ekologinen ostaminen ei minulta viime vuonna onnistunut, päätin lopettaa uusien vaatteiden ostamisen koko vuodeksi 2009. Esikuvanani tässä lupauksessa on ystäväni, joka ei ostanut viime vuonna yhtään uutta vaatetta ja onnistui silti näyttämään yhtä tyylikkäältä kuin ennenkin.

Jätän lupaukseeni saman verran löysää kuin esikuvanikin, eli rajaan kiellon uusiin päällysvaatteisiin. Saan siis tarvittaessa ostaa uusia alusvaatteita, sukkia ja sukkahousuja.

Edellä mainittujen ostaminen käytettynä kun ei tunnu kovinkaan houkuttelevalta.

Tänä vuonna vaateshoppailen siis vain kirpputoreilla ja second hand -liikkeissä tai korjautan entisiä vaatteitani ompelijalla.

Enkä muuten usko, että lupaus tekee edes tiukkaa. Omistan kuitenkin jo melkoisen määrän vaatteita, eikä niitä oikeastaan niin kovin monta tarvitse. Eihän sitä kuitenkaan voi pitää päällä kuin yhtä mekkoa kerrallaan.

Kirjoittaja on kuvataiteilija ja toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.