Täsmäiskuna hyväntekeväisyys

Ihminen ailahtelee. Siksi säännölliset lahjoitukset ovat hyväntekeväisyysjärjestöille tärkeitä. Jo kahdeksan kymmenestä Amnestylle tai Greenpeacelle annetusta eurosta tulee kuukausilahjoittajilta.

Ei ihme, että järjestöt haalivat heitä innokkaasti listoilleen. Keinoista tehokkaimpia lienee julkisuuden henkilöiden marssittaminen televisioon. Niin usein erilaisia kummigaaloja ja puhdas elämä kaikille -henkisiä konsertteja esitetään.

Viimeksi MTV3:lla pyöri Tukijoukko, jossa väsähtäneet julkkikset yrittivät kerätä mahdollisimman paljon lahjoittajia Unicefille. Ohjelmassa Anssi Kela (tunnettu autourheilijana, joka teki vuosikymmenen alkupuolella pari levyä) ja Jonna Kosonen (tunnettu Nylon Beatin, öh, eiku Jonna's Problemin laulajana) kilpailivat itsenäisesti. Sen sijaan Kim Heroldin (tunnettu laulavana mallina) ja Tidjân Ban (tunnettu Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta tunnetun Marikon kaverina) vetovoimaan luotettiin niin paljon, että he muodostivat joukkueen.

Periaatteessa kaikki voittavat, kun kansa soittaa julkkisten mainostamiin lahjoitusnumeroihin. Ei voi mitään, mutta silti ohjelmat ärsyttävät minua. Gaalat ovat kuin Suomen euroviisukarsinnat: ketään ei kiinnosta lopullinen päämäärä, vaan kaikki haluavat ainoastaan ilmaista julkisuutta.

Esimerkiksi laulaja Meri-Tuuli Elorinne, taitelijanimeltään Jippu, saapuu hyväntekeväisyystyöhön säännöllisesti uuden levyn ilmestyttyä. Hän osallistui myös Tukijoukon päätösjaksoon. Albumi oli tullut kauppoihin kahta päivää aiemmin.

Sattumaa tai ei, Jonna Kosonen, Kim Herold ja Jippu ovat kaikki pyrkineet euroviisuihin.

Vielä räikeämmin samalla asialla on Tanssii tähtien kanssa -ohjelman Kanki-Kaikkonen (kesk.). Hän kerää niin paljon hellyttäviä lööppejä, että samasta vaalipiiristä ponnistava Tanja Vienonen-Karpela-Saarela-Karpela on helisemässä seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Onneksi Tukijoukossa osattiin repiä huumoria osallistujien motiiveista. Parhaiten asian kiteytti Apulannan Toni Wirtanen. Tasapuolisen näkyvyyden varmistamiseksi hän halusi kellottaa sekunnilleen lauluosuuksien pituudet, kun artistit nauhoittivat kuvitteellista hyväntekeväisyyssinkkua.

Vakavammin suhtautui Lastenklinikan Kummit. Yhdistys yritti kieltää Hesarin Nyt-liitettä kirjoittamasta julkkisten mersukuljetuksista ja samppanjatarjoiluista, kun lehti teki taannoin mainion reportaasin sen järjestämästä golfturnauksesta.

Ihmisten halu vastata julkkisten avunpyyntöihin käy ymmärrettäväksi, kun vertaa televisiogaaloja niiden vaihtoehtoon, face-to-face-markkinointiin. Muun muassa nainen, joka asuu meillä, innostui Tukijoukon perusteella lahjoittamaan Unicefille. Ja kyllä minäkin soittaisin mielelläni Anssi Kelan numeroon, jos sillä tavalla pääsisi eroon feissareista, noista katujen puhelinmyyjistä.

Jälkikirjoitus: Viikko sitten kollegani Elina Mäenpää paheksui tällä sivulla Suomen unelmien poikamiestä, joka romanttisesti testaili useita julkisuushakuisia neitoja. Antti Peltonen vaikuttaa kuitenkin aloittelijalta verrattuna Tikuun ja Takuun.

Luin tuoretta Aku Ankkaa, josta selvisi, että oravat aivan avoimesti seurustelevat yhtäaikaisesti oravatyttö Missin kanssa. Olipa Missillä vielä kolmaskin sulhanen, miljonääriorava Ossi.

Mitä tämä kertoo lapsille? Markkinoiko lehti käänteistä mormonismia? Eikö moniavioisuus ole Suomessa laitonta?

Aku Ankan puuttuvista housuista kohistiin 1970-luvun lopulla. Emmekö saisi aikaan myös oravia vastustavan protestiliikkeen? Vallataanko vaikka aluksi talo, anyone?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.