Tätä viestiä nuoret uskovat

Sääntelystä – siis kaikenlaisista säännöistä ja rajoituksista – halutaan kiivaasti eroon. Poliitikot kohkaavat sääntelynpurkutalkoista, jotta yhteiskunta toimisi sujuvammin ja jouhevammin.

Mutta poliitikot ovat kaikkea muuta kuin johdonmukaisia. Yllättäen he ovat halunneet lisätä sääntelyä juuri sinne, jossa se vain jäykistää ja mutkistaa toimintaa.

Kyse on nuorten korkeakouluihin hakemisesta.

Haku korkeakouluihin uudistui tänä vuonna. Nyt sekä yliopistoihin että ammattikorkeakouluihin voi hakea yhteisvalinnassa – haku on auki vielä torstaihin saakka.

Yhteisvalinta on uudistuksen hyvä puoli. Muuta hyvää siinä ei juuri olekaan.

Haku-uudistuksessa sääntelyä on lisätty vaatimalla korkeakouluja suosimaan ensi kertaa hakevia. Näin on meneteltävä viimeistään ensi vuoden hakuruljanssissa.

Määräys ensikertalaisten suosimisesta tuottaa jo nyt ”tulosta”. Vastikään uutisoitiin, että välivuoden suosio valitettavasti kasvaa. Nyt välivuoden aikoo pitää jopa yli neljännes nuorista. Vuosi sitten välivuosi kiinnosti vain viidennestä.

Haku-uudistuksen sääntely tuottaa siis päinvastaisen tuloksen kuin oli tarkoitus. Alkuperin tavoite oli päästä eroon välivuosista ja saada nuoret mahdollisimman pian oppilaitoksiin ja valmistumaan.

Uudistuksen epätoivottu vaikutus ei ollut yllätys muille kuin elämästä vieraantuneille politiikoille.

He eivät ole tajunneet sitä, että hakuasioissa nuorille ei kannata antaa ehdottomia ohjeita. Uudistuksen vahva ja ehdoton viesti nuorelle nimittäin on, että onnistu valinnassasi kerralla ja pysy valitsemallasi tiellä. Uusinnasta eli opiskelupaikan vaihtamisesta rangaistaan vähentämällä sisäänpääsymahdollisuuksiasi seuraavassa haussa.

Tämä viesti menee ehdottomuuteen taipuvaisille nuorille kerrasta läpi. Ja siksi yhä useampi nuori aikoo pitää välivuoden kuvitellen, että sinä aikana kristallisoituisi ajatus siitä, mitä hänestä tulee isona. Me monet aikuiset tiedämme, että sellainen valaistuminen ei ole mitenkään itsestään selvää vuosikymmenienkään pähkimisen jälkeen. Siksi on aloitettava edes jostakin kiinnostavan tuntuisesta alasta.

Sitä paitsi ”vääräkin” valinta on monesti hyödyllinen – tietääpähän mitä ei ainakaan halua. Ja ”vääristäkin” opinnoista osa voidaan hyväksyä korvattaviksi oppialaa vaihtaessa.

Haku-uudistuksella vaikeutetaan opiskelupaikan vaihtamista, vaikka tavoitteen pitäisi olla juuri päinvastainen: nuorten tulisi pystyä vaihtamaan alaansa entistä sujuvammin, jotta kukin löytäisi juuri hänelle sopivan alan. Joustavuus loisi opintoihin tehokkuutta. Tehokkuutta ei synny siitä, että tuore ylioppilas loputtomasti miettii valintaansa ennen hakemistaan.

Nuoria painostetaan tietämään jo alle kaksikymppisinä tulevaisuutensa. Samaan aikaan aikuisille kuitenkin tolkutetaan elämänikäisestä oppimisesta, opinpolkujen joustavuudesta ja ammatin vaihtamisen välttämättömyydestä.

On ristiriitaista ja suorastaan edesvastuutonta antaa nuorten ymmärtää, että heidän tulisi muka takuuvarmasti tietää oma alansa heti lukion jälkeen. Ammatti kun ehtii ennen eläkeikää vaihtua vielä moneen kertaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.