T-malli piirsi työlle syvät jäljet

Autotehtailija Henry Ford (1863-1947) on kiistatta yksi ihmiskunnan suurimmista mullistajista.

T-Model Ford merkitsi kokonaisen elämäntavan vallankumousta. Aldous Huxleyn antiutopiassa Uusi uljas maailma "Herramme Ford" on kaiken lähtökohta ajanlaskusta alkaen. Aivan näin pitkälle ei ole menty, mutta Helsingissäkin on Henry Fordin katu ja hänen nimeään kantava säätiö toimii myös Suomessa.

"Fordismi" on työnsosiologian avainkäsite. Yhdistyneenä Frederick W. Taylorin (1856-1915) "tieteellisen liikkeenjohdon periaatteisiin" taylorismi-fordismi "räjäytti" perinteisen työprosessin ja huipensi varhaiset liikkeenjohdolliset pyrkimykset työn kontrollista, kuten jyväskyläläinen dosentti Raija Julkunen hyvin osoittaa alati ajankohtaisessa väitöskirjassaan Työprosessi ja pitkät aallot (1987).

KUN FORD perusti ensimmäisen autotehtaansa vuonna 1903 Detroitiin, se työllisti Fordin lisäksi vain seitsemän miestä. He häärivät autokorien ympärillä karussa pajassa, jonne Ford osti tarvittavat osat luotolla konepajoista - pääosin Dodgen veljeksiltä.

Liukuhihnajärjestelmän käyttöönotto autojen kokoonpanossa vuonna 1913 mullisti kaiken. Vuonna 1925 Fordin tuotantokoneisto tuotti päivässä yhtä paljon autoja kuin alkujaan vuodessa, auton puolessatoista tunnissa. Markkinointiin Ford kehitti nerokkaan franchise-järjestelmän. T-malleja tehtiin 19 vuotta ja 15 miljoonaa kappaletta. Vuonna 1924 niitä oli 90 prosenttia kaikista maailman autoista.

Vielä vuonna 1910 ammattivalajat tekivät kaikki mäntäsylinterit Detroitin tehtaalla. Mutta massatyöläisten aika oli ovella. Vuonna 1924 ammattitaitoisten valajien ja kaavaajien osuus tehtaassa oli enää viisi prosenttia. Loput olivat Fordin omien sanojen mukaan "harjaantuneita täsmälleen yhteen operaatioon, jonka typerinkin mies voi oppia kahdessa päivässä" - asiaintila, jota Charlie Chaplin unohtumattomasti ilmensi Nykyajassa. Ford värväsi linjastoilleen - samalla palkalla - niin mustat, vammaiset kuin entiset rikollisetkin.

Työläiset reagoivat epäinhimilliseen liukuhihnatyöhön korkealla vaihtuvuudella, joka kiivaimmillaan oli lähes 400 prosenttia vuodessa. Ford pyrki kuitenkin vaikuttamaan isällisesti työväestönsä koko elämismaailmaan ja sitoi muita korkeammilla palkoilla heidän elintapansa tehtaaseen ja suurtuotannon tarpeisiin.

Fordin tehtailla ei tupakoitu ja huippupalkan ehtona oli osallistuminen Fordin sosiaaliohjelmaan, mikä edellytti omaa perhettä ja täysraittiutta. Sen sijaan muuta järjestäytymistä vastustettiin tiukasti. Ford onnistuikin luomaan kuvaa uudesta fordistisesta työläiseliitistä: Fordin tehtailla lakkoiltiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1937.

KUOLLEESSAAN päivälleen 62 vuotta sitten Ford jätti jälkeensä teollisen imperiumin. Nyt, sata vuotta Fordin perusoivallusten jälkeen maailmantalous on jälleen murroksessa, vanha autoteollisuus syvimmällä. Ja kun Tata Nano -auton sarjatuotanto käynnistyy Aasian hikipajoissa, työorganisaatiot muuttuvat taas.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kolumni: Kun sukupuoli vaihtuu, nimi kuolee

Paluu arkeen joukkoampumisten jälkeen on vaikeaa

Kolumni: Täydellisessä maailmassa suuret arvokisat menisivät näin

Suuri osa meistä tekee sitä

Kolumni: Tästä syystä Ruotsissa osutaan napakymppiin, Suomessa ei

Kun koolla on väliä

Kolumni: Inarissa ei kansa liukastele

Kolumni: Elokuva ei ole pelkkää elokuvaa

Kolumni: Korkean korvamatoisuuden kappale

Avoimen väylä tulee olla tarjolla kaikille

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.