Taakan kanto kuuluu vahvimmille

Suomen talous ja työllisyys on ovat heikossa jamassa. Poikkeavaa on erityisesti se, että kaikki talouden luvut ovat heikentyneet pitempään kuin kertaakaan vuosikymmeniin. Kansantuote (bkt) on alle vuoden 2006 tason. Vienti on supistunut ja työttömyys kasvanut vuodesta toiseen.

Tuotteemme eivät pärjää maailmalla eivätkä kotonakaan. Olemme hinnoitelleet tekemisemme heikoksi. Olemme kärsineet metsätalouden taantumasta ja Nokian mukana ICT-ongelmista enemmän kuin muut EU-maat. Samoin olemme kärsineet Venäjän kaupan romahduksesta.

Vanha konsti, valuuttakurssin muutos, ei nyt auta. Euro ei jousta. Toisin on Ruotsissa, jonka kruunu on devalvoitunut ja revalvoitunut tarpeen mukaan. Ruotsin ja Suomen kasvu kulki pitkään tasajalkaa. Jos olisimme kyenneet jatkamaan samoin vuoden 2010 jälkeen, bkt olisi nyt yli 20 miljardia euroa suurempi. Monet ongelmat olisivat tipotiessään.

Näissä oloissa kaikille ei löydy työtä ja työssä olevat maksavat työttömyydestä nyt jo 7 miljardin euron laskua.

Julkiset menot ovat kuitenkin kasvaneet, vaikka jaettava on supistunut. Ero on rahoitettu lisävelalla. Syömme enemmän kuin tienaamme.

Meillä on enemmän uusiutuvia ja uusiutumattomia luonnonvaroja kuin yhdessäkään toisessa EU-maassa. Meillä on osaamista ja toimiva yhteiskunta. Meillä on edellytykset palata paremmalle tielle.

Yhteiskuntasopimus oli yksi, aito ja vakava yritys tehdä mahdollisuuksista totta. Siihen ei ollut valmiutta. Mutta korjausten tarve ei ole kadonnut.

Hallituksen nyt esittämiä korvaavia toimia Suomen talouden ja työllisyyden suunnan muuttamiseksi on syytä arvioida näitä taustoja vasten. Poikkeuksellisen vakava ja vaikea tilanne vaatii myös vahvoja korjauslääkkeitä. Romahdus on estettävä.

Nyt tarvitaan siis sekä kilpailukyvyn palauttavia että julkisen menotalouden sopeuttavia toimia. Hallitus on julkistanut omat noin 4 miljardin leikkaukset ja saman mittaiset rakenteelliset uudistushankkeensa.

Kilpailukykyloikkaa tavoiteltiin yhteiskuntasopimuksella. Pyrkimys oli parantaa sekä työn tuottavuutta että työpanoksen määrää. Lopputuloksen tiedämme.

Kun laajalla sopimisella työmarkkinajärjestöjen kanssa – eli yhteiskuntasopimuksella – ei voitu sopia kilpailukyvyn parantamisesta, on hallitus päättänyt käyttää sitä valtaa, mikä sillä perustuslainkin mukaan on. Hallituksen esitykset kirpaisevat kaikkia. Yhteinen tehtävämme on varmistaa ratkaisujen oikeudenmukaisuus. Lopullisesti uudistuksista päättää eduskunta. Yhdessä sopimisen jälkeen tämä on toiseksi paras tie.

Suomi on ollut sopimusyhteiskunta. Kolmikannan ja yhteistyön tarve ei poistu minnekään. Päinvastoin. Pidän arvokkaana, että pääministeri ei ole syyllistänyt yhteiskuntasopimuksen kariutumisesta ketään ja on ilmoittanut hallituksen olevan edelleen valmis edelleen yhteistyöhön.

Mielestäni raskaimman taakan kanto päätöksistä kuuluu niille, jotka ovat vahvimpia. Siksi on tärkeää varmistaa, että myös yritysten johdossa ja johtavissa asemissa olevat kantavat osavastuu taakasta. Ongelmamme ovat yhteisiä ja vain yhdessä ja oikeudenmukaisesti voimme ne ratkaista.

Käännettä parempaan odottaa myös Keski-Suomi. Olemme ajautuneet viimeisten parin vuoden aikana koko maan vaikeimmaksi työttömyysmaakunnaksi. Työttömien määrä on kasvanut vaalikaudessa puolella, nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömien määrä on lähes kaksinkertaistunut.

Valoa on toki näkyvissä. Maakuntaan tarvittaisiin parissa vuosikymmenessä yli kymmenen kertaa suurempi määrä uusia työpaikkoja kuin mitä Metsä Group nyt synnyttää, jotta kuihtuminen estettäisiin.

Meidän on pärjättävä paremmin valtakunnallisissa voimavarojen kohdentamisissa. Mutta monet asiat ovat omissa käsissämme. Yksi näistä on maakunnan suuren koulutus- ja tutkimusosaamisen ja liike-elämän yhteistyön lisääminen. Osaamisesta on saatava enemmän irti uusien tuotteiden ja yrittäjyyden hyväksi.

Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja Keski-Suomesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.