Taantumuksellisen jäärän elämäntapatunnustus

Nuoruuttaan pitkittäviä kolmekymppisiä kutsutaan nyt kidulteiksi ( Sunnuntaisuomalainen 31.8). Termillä tarkoitetaan lapsellisesti (kid) käyttäytyvää aikuista (adult), vaan tämänhän kielitaitoisimmat tietävätkin. Kidult juhlii töikseen, pelaa pleikkaria, hankkii piukkoja muotikuteita, tekee ylipäätään kaikkea aikuiselle noloa ja saattaa lapsensa koulukiusatuiksi, kun mutsi tai faija on pikkusen sekasin. Tai sitten lapsia ei hankita ollenkaan.

Tuskin olisin kiinnittänyt huomiota ikäkriisissä piehtarointiin, mikäli en olisi tyytyväinen omaan ikääni. Tai ehkä sitä voisi kutsua hiljaiseksi alistumiseksi: Täytin äsken 32 vuotta. Se on hyvä ikä. Ullakolle on kertynyt jonkin verran tavaraa, mutta suoriin housuihin ja beigeen kesäpaitaan on vielä matkaa. 32-vuotinen taival on ihmiselle jonkinasteinen rajapyykki. Ulkomainen jalkapalloilija lopettaa maajoukkuepelit, yleisurheilija alkaa katsella valmennus- ja järjestöpuolen hommia ja kirjailija kirjoittaa avainromaania aikuistumisen vaikeudesta.

Luin hiljattain kolme kidult-syndrooman ympärillä pyörivää romaania: Riku Korhosen sinänsä loisteliaan Lääkäriromaanin (2008), Erlend Loen Dopplerin (2005) ja Torben Munksgaardin Retrogradin (2008). Romaanien päähenkilöiden yhteinen piirre on, että he ovat surullisia tolloja.

Lääkäriromaanin Niklas ottaa ketamiinia, huumetta, jonka hän uskoo avaavan hänelle ymmärryksen elämästä, mutta elämä alkaakin mureta käsiin. Doppler-niminen mies kaatuu pyörällä ja muuttaa hirven kanssa Holmenkollenin metsiin. Perhe jää. Retrogradin Henrik alkaa (mielestään) nuortua ja päätyy opiskelijafuksiksi. Perhe jää.

Saatan olla väärässäkin, mutta minulla on tuntuma, että kidult-ilmiö on hiipinyt kirjallisuuteen vasta viime vuosikymmenellä. Kalle Päätalo muurasi vaan sokkelia, eikä miettinyt, spreijaisko jonkun seinän kun mä oon niin vanha.

Nyt joku kysyy, mitä se Karjalaisen sanka-rillille kuuluu, mitä kukanenkin tekee. No ei se kuulukaan, mutta rasittaa tämä nuoruudenpalvonta ja vanhenemisen peittely. Aikuistumisesta on tullut jättiputken kaltainen vastenmielinen vieraslaji, joka valtaa alaa nuoruudelta muodostamalla isoja kasvustoja pitkin pihoja, vaikka vanhenemisen tulisi olla luonteva asia. Aikuisuus kitketään pois elämästä kuluttamalla viihdeteollisuuden massoille tekemiä tuotteita, koska se on epäaikuismaista käytöstä ja siksi hyvä homma. Koska kidultismista on tullut mitä sovinnaisinta käytöstä, niin ilmoitan tähtääväni aikuiseksi mieheksi ja taantumukselliseksi jääräksi. Nuoruus on lahja, mutta sen pitkittäminen lahjattomuutta.

Alku on ollut hyvä. Kesälomaa vietin hillasuolla ja naulaamalla räystäänaluslautoja velimiehen varastotyömaalla. En ole hetkeen väittänyt kenellekään olevani J. Karjalaisen serkku. Nyökkäilin kahvipöydässä, kun ex-holtiton ystäväni kauhisteli Big Brother -talon nuorten vastuutonta käytöstä. Hillutaan K-kupin tissit paljaana kaiken kansan nähden ja pannaan heti, kun saadaan vähän viinaa kostukkeeksi. On se kauhiaa kun suorassa lähetyksessä ja nettikin on ja kaikkee. Ennen sentään vaan omalla sakilla ynnättiin. Aamulla kuuntelin Mauno Kuusiston tuplakokoelmaa Kertokaa se hänelle. Tiskasin, vaikka kaapissa oli vielä puhtaita astioita jäljellä. Pukeuduin lämpimästi.

Hyvät ajan valtimolla liikkuvat ikätoverini. Antakaa meidän taantumuksellisten vanheta arvokkaasti, vaikka kaveripiirissä pissa jo vähän karkaileekin. Älkää tulko selittämään mikä on fix-pyörä, kesän tanssihitti tai muodikkain uskonto. Älkää mesotko rajulla musiikkimaullanne tai sillä, miten reppureissulla sandaali hiersi varpaanvälin valokuvauskuntoon. En aio laskea housunhaarikkaa yhtään alemmaksi, nuoruus loppui jo. Tahdon tietää, miten omasta ja toisten elämästä otetaan vastuu ja kuinka sitä aikuisen miehen lailla kannetaan.

Tärkein läksy aikuistumisen suhteen on kuitenkin meillä jäärillä vielä edessäpäin: Onko tosiaan niin, että kunnollisen, autonsa ajallaan katsastavan oikeistodemarin mielestä tyhjän juomapakkauksen käyttäminen hattuna on huonoa huumoria?

Jos on, edessä on pitkä tie.

Kirjoittaja on kulttuuritoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.