Taas maksajaksi koko kansa

Jorma Ollilan johtama ryhmä valmistelee autoilun verotukseen muutoksia. Ollilan suosikkiajatus tuntuu olevan, että tulisi verottaa auton liikkumista eikä autoa tai polttoaineitta.

Verottaminen olisi kilometripohjaista ja perustuisi satelliittipaikannukseen. Jokaiseen autoon tulisi gps-laite, jossa olisi myös verotusohjelmisto. Ja aina kun autolla ajaisi, veroa kertyisi valtiolle.

Tämän järjestelmän suurin etu olisi siinä, että kaikki liikkuminen olisi saman verran verotettua. Polttoaine tai auto ei vaikuttaisi veron määrään. Nyt esimerkiksi sähköautolla ajava ihminen ei maksa juurikaan veroja. Sähkössä ei ole polttoaineveroja eikä pienipäästoinen sähköauto sisällä paljoakaan autoveroa.

Sähköautot ovat se voima, joka ehkä pakottaa muuttamaan autoilun verotusta.

Ei nykyinenkään autoilun verotus ole tasapuolista. Erilaisilla autoilla maksetaan valtiolle aivan erikokoista veroa käytännössä samasta ajokilometristä. Esimerkiksi kalliilla autolla ajava maksaa selvästi enemmän autoilun veroja kuin vanhalla pikkuautolla ajava.

Vanhalla autolla paljon ajavan verot moninkertaistuisivat Ollilan mallissa.

Ollilan malli mahdollistaisi myös erilaisen verotuksen maan eri osissa. Periaatteessa on puhuttu, että vero olisi korkein kaupunkiseuduilla ja matalin maaseudulla. Verolla ihmisiä pakotettaisiin joukkoliikenteen käyttäjiksi siellä missä sitä on.

Toisaalta Ollilan malli tuhoaisi päästöpohjaisen verotuksen. Nyt autossa on sitä enemmän autoveroa, mitä enemmän se kuluttaa bensaa tai dieseliä eli aiheuttaa päästöjä.

Kun bensa ja diesel ovat tiukasti verotettuja, periaatteessa veromalli on ympäristövaikutteinen.

Vain ladattavat hybridit ja sähköautot ovat nykyisessä veromallissa vapaamatkustajia.

Miksi Ollila ajaa suurmullistusta liikkumisen verotukseen?

Ehkä selitys löytyy siitä, että Ollila on niin sanottuja vanhan koulukunnan johtajia, jotka uskovat valtion teollistamispolitiikkaan. Tässä ajattelussa valtiot luovat normeja, jotka puolestaan edistävät uusien teollisuudenalojen syntyä.

Nokia kasvoi nmt- ja gsm-normien ansiosta. Nokia yritti digibokseihin niin, että Suomi otti eksoottisen mhp-normin digiboksien standardiksi ja Nokia rakensi sitten bokseja. Nokian bokseista piti tulla kotien keskuksia, mutta koko valtiollinen hanke ajoi karille, kun mhp:stä ei tullut toimivaa.

Nyt Ollilan verotusmallilla luotaisiin markkinat vaikkapa Nokian paikannus- ja karttabisnekselle.

Kuntaliitokset ovat edenneet nahkeasti. Silti vaikkapa Jyväskylän kokoisessa kaupungissa saattaa mennä kymmenkunnan henkilön työpanos pelkkään jatkuvaan valmisteluun. Koko maassa siis ainakin tuhat ihmistä pakertaa erilaisten kuntaselvitysten ja pohjustusten parissa. Ja näin on tapahtunut jo vuosien jos ei jopa vuosikymmenen ajan.

Onneksi julkisella sektorilla ei ole pulaa rahasta ja resursseista.

Yksi kiinnostava tunnustelu on muhimassa Äänekosken ja Laukaan ympärillä. Entä jos Laukaa, Äänekoski, Konnevesi, Uurainen ja Saarijärvi liittyisivät 56 000 asukkaan kunnaksi?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.