Taas yksi oire pörssikuplasta

Maailmankuulun suursijoittajan, Warren Buffettin, pörssilistatun sijoitusyhtiö Berkshire Hathawayn taika ei ole vain 51-vuotisessa liiketoimintahistoriassa. Se on saavutetussa ylituotossa suhteessa pörssin keskituottoon.

Vuodesta 1965 sijoitusyhtiö on kasvanut keskimäärin 19,2 prosenttia vuodessa. Samaan aikaan New Yorkin pörssin S&P 500 -indeksi on tahkonnut osinkoineen keskimäärin 9,7 prosenttia vuodessa. Korkoa korolle -tekijän avulla vuonna 1964 yhtiöön sijoitettu dollari on tuottanut peräti 798 981 prosenttia. Indeksituotto on ”jäänyt” 11 355 prosenttiin.

Buffettin suoritus uhmaa rahoitusteorian keskeisiä uskonkappaleita tehokkaista markkinoista. Sijoitusvarallisuuden kasvaessa pääoman tuottoasteet näyttävät kuitenkin jäävän Buffettinkin käsissä taantuvalle uralle. Kun kala kasvaa, löytyy lammesta yhä vähemmän riittävän suurta ravintoa. Suurpääomallakin on siis huolensa.

Berkshire Hathaway ei ole koko 2010-luvulla yltänyt yhtenäkään vuonna pitkän aikavälin keskituottoonsa. Tämä on pieni ihme huomioiden keskuspankkien taustatuen osakemarkkinoille.

Viimeisten seitsemän vuoden aikana Buffett on hävinnyt tuotoissa jopa viidesti yleisindeksille. Tiettävästi sitten vuoden 1964 vastaavaa on tapahtunut yhteensä vain yksitoista kertaa. Alituoton aika painottuu nykyhetkeen.

Ennen gurun viitan riisumispäätöstä tulee huomata, että Buffettin strategiana on tehdä pesäero yleisindeksiin nimenomaan kurssilaskuissa. Valomerkin jälkeen hän jatkaa tanssilattialla ja repäisee kaulan. Buffettia mukaillen: ”Pelon ilmapiiri on sijoittajan ystävä, euforinen maailma on hänen vihollisensa.” Viime vuosina indeksi on noussut rajusti.

Historiallisesti kuplan oireyhtymä on ollut käsillä silloin, kun indeksit päihittävät Buffettia – kuten nyt.

It-huumassa vuonna 1999 Buffett jäi totaalisesti kelkasta ja sai tuottoa alle prosentin. Indeksillä irtosivat jalat maasta 21 prosentin vuosituotolla. Sitten kupla puhkesi, ja vuosina 2000–2002 indeksi suti kolme vuotta peräkkäin miinustuottoa. Buffettin salkku sen sijaan oli komeasti kaikkien aikojen huipussaan vuoden 2002 lopussa.

Myös vuonna 1980 Buffett hävisi indeksille selvästi. Vuosi 1981 olikin indeksin ainoa miinusvuosi koko 1980-luvulla.

Näistä lähtökohdista nykytilanne on jälleen vahva indikaatio sille, että mopo on saattanut karata käsistä keskuspankkien kilpaelvytyksessä.

Buffettin menestysresepti on jo vuosien ajan ollut sijoittaminen tylsään ja ”pomminvarmaan” bisnekseen. Hän ei yritäkään löytää sitä, mikä sattuu kuplimaan seuraavana vuonna koviten. Näin ajoittaisesta alituotosta huolimatta Buffettin salkku takoo miltei jatkuvasti uusia ennätysnoteerauksia hajautettuna.

Tarinan käytännön opetus on, että maailman paraskaan sijoittaja ei voita markkinoita jatkuvasti. Toinen näkökulma on, että hän ei edes yritä painaa kaasua jatkuvasti.

Mitä lyhyemmällä perspektiivillä Buffettia analysoi, sitä kauemmas metsään menee. Veri punnitaan pitkässä juoksussa: jotta voit tulla maaliin ensimmäisenä, sinun on ensin päästävä maaliin. Maratoniakaan ei voiteta ensimmäisellä kympillä.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.