Tagi on pelkkä pökäle kadulla

Sieltä missä kartanomme sijaitsee, on paikkakunnan hallinnolliseen keskustaan useamman kilometrin matka. Maantiereitin varrelle on sinne tänne ripoteltu omakotitaloja, liikennemerkkejä ja linja-autopysäkkejä.

Lähes jokainen bussikatos on tuhrittu täyteen lökäpöksykansanosan reviirimerkkejä, eli tageja. Mistään kunnon graffiteista ei ole kyse, vaan niistä perinteisistä kiemuraisista sutuista.

Tässähän ei ole mitään uutta. Tätä yleisen vandalismin muotoa on harrastettu ties kuinka kauan.

TAGIEN SÖHRÄÄMINEN on suoraan rinnastettavissa koirien liikkumiseen. Siinä missä piskit merkitsevät reviirinsä kusemalla ja paskomalla, on niiden kaksijalkaisilla lajitovereilla aseenaan tussi tai spraymaalipurkki. Eroa on vain jätöksen pysyvyydessä.

Näillä ruikkaisuilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kun yleisten tilojen harmaaseen tylsyyteen kyllästynyt nuori kloppi spreijaa alikulkutunneliin seinän kokoista graffitia. Niistä voi sentään yrittää löytää jotakin taiteellista visiota, vaikka alan muotokieli onkin äärimmäisen rajoittunut ja itseään toistava.

"Se on kato kapinaa! Ja protesti! Systeemi on perseestä! Anarkiaa!", länkyttävät hyvinvointiyhteiskunnan kasvattamat vandaalit.

Höpö höpö.

Ainahan sitä voi häiriökäyttäytymistä perustella vaikka millä. Voihan se olla, että joku teinitahvo purkaakin traumaattisen lapsuuden aiheuttamaa pahaa oloaan sutimalla signeeraustaan joka paikkaan. Ei se toiminnastaan sen oikeutetumpaa tee.

Eikä sekään oikein kansanvaltaan kuulu, että muutaman ääliön vähemmistö saa omalla luvallaan koristella yhteiset pinnat mielensä mukaiseksi.

LOPULLISESTI HERMONI näihin keskenkasvuisiin tagiterroristeihin menetin sen jälkeen, kun joku latvalaho oli käynyt sotkemassa alussa mainitun väylän varressa olevan, vaarallisesta mutkasta varoittavan liikennemerkin. Kyseinen kurvi voi olla kokemattomalle autoilijalle oikeasti ihan häijy, ei siitä suotta varoiteta.

Mitä suttaaja halusi tempullaan viestittää? Ai niin, systeemi on perseestä.

Yhteiskuntakritiikillä ja tagittamisella ei ole mitään tekemistä keskenään. Protestina nimmarisöhry on yhtä syvällinen kuin pökäleen punnertaminen jalkakäytävälle.

Katutaidetta vastaan minulla ei ole mitään. Voisi olla metka idea, jos vaikka Jyväskylän kaupungin kaikki alikulkutunnelit ja sähkökaapit olisi koristeltu oikeasti hyvin tehdyillä graffiteilla.

Luvalliset graffitipaikat eivät vain taida olla ratkaisu ongelmaan. Yön pimeydessä laittomasti suihkiminen kun on pirun paljon jännittävämpää.

Kirjoittaja on Tänään-osaston tuottaja.