Tahdon lentää kauas Jupiteriin

Vuodenajat ovat rikkaus. Me suomalaiset olemme siis erityisen rikkaita, kun meillä on peräti kuusi vuodenaikaa: Talvi, kevät, kesä, syksy, mörkki, helvetillinen mörkki. Nyt olemme kahden viimeisen välissä.

Tekisi mieli lentää tiehensä. Jossain on valoa, lämpöä, merta ja vuoria. Kuumaa hiekkaa. Hiuksia liehuttava lämmin tuuli. Täytyy vain ihmetellä, miksei sitä yksinkertaisesti ota ja lähde, sen sijaan että aina vain kitisee.

Toisaalta, aurinkokuntamme suurin planeetta Jupiter voisi olla kiva paikka. Siellä vuorokausi kestää vain kymmenen tuntia. Koska ihmisen on hyvä nukkua kahdeksan tuntia, ehtisi unien välissä vain nauttia hitaan aamu- ja iltapalan. Ei raahautumista minnekään.

Vaikka vuorokausi on noin lyhyt, on Jupiterin vuosi kunnioitettavat 12 Maan vuotta pitkä. Siellä siis vanhenee todella hitaasti, meikäläinenkin olisi täyttänyt vasta neljä vuotta.

Musiikki tunnetusti piristää ihmistä. Tohelolle se voi aiheuttaa myös suuria vaikeuksia, kuten itselleni viime viikolla.

Ajelin eräänä iltapäivänä juttukeikalle Toivakan sivukylälle. Noin puolen tunnin ajon aikana oli tarkoitus rentoutua painamalla kaasua ja soittamalla musaa. Radiosta tuli tietenkin joka kanavalta raivostuttavan tyhmää iltapäiväpölinää. Onneksi käsilaukussa sattui olemaan hyvä levy.

Päästyäni perille laitoin levyn takaisin laukkuun, ettei se unohdu soittimen nieluun ja tule sosialisoiduksi auton seuraavien käyttäjien toimesta.

Pois lähtiessä oli tietenkin jo pilkkopimeää, eikä katuvaloja ollut. Halusin kuunnella levyä lisää. Työnsin sen käsikopelolla soittimeen, mutta mitään ei tapahtunut. Pahus, taisi mennä väärin päin.

Koko paluumatkan painelin uutterasti eject-nappulaa, mutta kovasta rahinasta huolimatta levy ei tullut ulos. Auto sen sijaan oli mennä tieltä ulos monta kertaa.

Toimitalomme pihassa kävin toden teolla soittimen kimppuun. Ukkini isä oli aikoinaan karjapaimenessa Ukrainassa ja kun homma alkoi tympiä, käveli hän kotiin Kuhmoon. Tätini tappoi 14-vuotiaana veneestä uimassa olleen hirven kirveellä. Jos sisukkuus on sukuvika, ei sitä pitäisi ainakaan puuttuman.

Levyä tarvitsi selvästikin jonkinlaisen kätilön tullakseen ulos. Päätin kokeilla jääraappaa. Soitin imi sen ahneesti sisäänsä, ei apua. Työnsin päälle vielä laminoidun yliopiston pysäköintiluvan, turhaan. Monen yrityksen jälkeen luovutin.

Onneksi tulin katsoneeksi cd-soittimen yläpuolella olevana pieneen lokeroon. Siellähän rakas levyni köllötti hyvävoimaisena ja vahingoittumattomana. Seuraavalla kerralla täytyy muistaa, että ellei katuvaloja ole, on autoissa sentään sisävalot.

Nyt on oikea hetki aloittaa joululahjavalmistelut. Viinirypäleet muuttuvat itsestään meheviksi rusinoiksi patterin päällä, kun ne laittaa kuivumaan näinä päivinä. Itse tehtyjä rusinoita on mukava antaa vaikkapa hänelle, jolla on jo kaikkea.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.