Taide ja kulttuuri ennustavat terveyttä ja pitkää ikää

En ollut ainoa, jolta oli mennä aamukahvi väärään kurkkuun kun luin kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) haastattelun maakuntalehdestämme (Ksml 8.7.).

Suomalaisilla kulttuuriyhdistyksillä olisi mahdollisuus saada nykyistä useammin kunnallista tukea toiminnalleen, Virkkunen lupaili. Hän myös opasti kuntien kulttuuriväkeä ja päättäjiä kärsivällisyyteen.

Työtä täytyy tehdä vuosia ja vuosikymmeniä ennen kuin kuntien kulttuuritoiminta tulee tunnetuksi.

Sain vielä saman aamun aikana kiukkuisia puheluita kymmeniä vuosia kulttuurin eteen työtä tehneiltä virkamiehiltä ja vapaaehtoisilta. Soittajat ihmettelivät, missä maailmassa ministeri Virkkunen oikein elää.

Kuntien mahdollisuudet tukea kulttuuria ja kulttuuriyhdistyksiä ovat koko ajan heikentyneet. Kaiken lisäksi hallitus, jossa ministeri vaikuttaa, leikkaa tällä kaudella yli neljän miljardia euroa juuri kuntien valtionosuuksista. Siis rahoista, joilla muun muassa kuntien kulttuuritoimintaa pitäisi tukea.

Monen kunnan kulttuuritoiminta on niukkojen resurssien vuoksi perustunut nimenomaan lukemattomien vapaaehtoisten pitkäjänteiseen työhön, joten ministerin neuvot eivät ilahduttaneet.

Nyt onkin kysyttävä, missä ministerin väläyttämät rahat ovat ja koska niitä saadaan kuntien kulttuuri- ja harrastustoiminnan käyttöön?

Taide ja kulttuuri ovat erottamaton osa hyvinvointiamme. Luovuuden vaaliminen luo perustan yhteisön kehittämiselle sen kaikilla osa-alueilla. Kuten tunnettua, taiteen ja kulttuurin tukeminen on myös ennaltaehkäisevää sosiaalipolitiikkaa.

Tästä saatiin jälleen vakuuttavaa näyttöä, kun Jyväskylän yliopistossa julkistettiin 25 vuotta kestänyt seurantatutkimus taide- ja kulttuuriharrastusten merkityksestä pitkäikäisyydelle. Kulttuuri- ja taideharrastuksilla tarkoitettiin muun muassa kuorolaulua, teatteria ja taidenäyttelyitä.

Pro gradu-tutkielman aiheesta tehnyt Tuula Niemeläinen yllättyi siitä, että kulttuurin passiivinen harrastaminen ennusti pitkäikäisyyttä jopa vahvemmin kuin aktiivinen harrastaminen. Harrastuksilla todettiin yhteys koettuun terveyteen, ne ehkäisivät dementiaa ja lisäsivät elinvuosia.

Ylilääkäri Markku T. Hyyppä ryhmineen on selvittänyt, että sosiaalinen pääoma pienentää myös ennenaikaisen kuoleman riskiä. Aktiivisesti yhdistys-, harrastus- ja kulttuuritoimintaan osallistuvilla naisilla on noin neljä prosenttia pienempi riski kuolla aikaisemmin kuin naisilla, jotka eivät harrasta lainkaan vapaa-aikanaan.

Suomenruotsalainen kielivähemmistömme on oiva esimerkki sosiaalisen pääoman vahvistamisesta. Sosiaalinen osallistuminen ja kulttuurin harrastaminen kuuluvat vahvasti heidän yhteisölliseen elämäntapaansa. Suomenruotsalaiset ovatkin poikkeuksellisen pitkäikäisiä ja terveitä muihin suomalaisiin verrattuna.

Tässä lohduttava tieto heille, jotka vasta suunnittelevat taide- ja kulttuuriharrastusten aloittamista; tutkija Boinkum Benson Konlaanin väitöksessä osoitettiin, että henkilö, joka ei aiemmin osallistunut lainkaan kulttuuritoimintaan mutta aloitti harrastamisen, pystyi saavuttamaan saman tason koetussa terveydessä kuin hän, joka oli harrastanut jo pitkään.

Vaikutus oli myös päinvastainen, eli jos myönteiset harrastukset jäivät pois, koettu terveydentila huononi.

Pohjoismainen hyvinvointimalli on kiistatta menestynyt. Viime vuosina taivaalle on alkanut ilmestyä tummia pilviä. Kehitys ei ole ollut tasaista, sosiaaliturva ja hyvinvointipalvelut ovat heikentyneet.

Taloudellinen eriarvoisuus näkyy rajusti kasvaneina terveyseroina. Ylimmän ja alimman tuloluokan välinen eliniänodotteen ero on miehillä jo noin 13 vuotta ja naisilla 7 vuotta.

Pahoinvoinnin kasvu näkyy esimerkiksi perheneuvoloissa, joissa on nyt puolet enemmän lapsiasiakkaita kuin vuonna 1990. Psykiatrisessa hoidossa olevien teini-ikäisten osuus on jopa kolminkertaistunut (1990–2008) ja erityisoppilaiden osuus puolitoistakertaistunut 10–15 vuodessa. Lastensuojelun tarve lisääntyy huimasti koko ajan.

Taide- ja kulttuuriharrastukset, osallisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne ehkäisevät osaltaan ongelmia ja voivat korjata mielen vaurioita.

Kaveruussuhteet vaikuttavat esimerkiksi nuorten tyytyväisyyteen jopa enemmän kuin vaikkapa työ, koulutus tai aineellinen hyvinvointi, joita niitäkin toki tarvitaan. Eikä perheen merkitystä ehjässä kasvussa voi koskaan liikaa korostaa.