Taisin ihastua Jyväskylään

Kävin keväällä Tampereella ja Helsingissä. Kävi sillä tavalla, että ihastuin asuinkaupunkiini Jyväskylään.

Oli yllätys, miksi tämä niin tuttu paikka sattui puhuttelemaan juuri niillä reissuilla.

Varmaan jokin herkkyyskausi.

Ei liian iso. Ei liian pieni. Sopivan kokoinen. Kaikki tarvittava. Kotoisa. Järvet ja metsät lähellä. Eri puolilta Suomea muuttaneita ihmisiä, avoin ilmapiiri. Hyvät liikuntamahdollisuudet. Monipuolisesti kulttuuria. Vaivatonta arkea. Lyhyt matka joka paikkaan.

Näin Jyväskylästä puhutaan.

Ne puheet ovat tuntuneet minusta monta kertaa sanahelinältä. Yhtäkkiä ne kolahtivat ja lujaa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin jotenkin ihastuvani Jyväskylään.

”Ei liian iso. Ei liian pieni. Sopivan kokoinen”, olen hehkuttanut sen jälkeen innokkaasti.

Kasvoin Jyväskylän naapurikunnassa Muuramessa. Jyväskylästä tuli minulle aika varhain vähän niin kuin kotikaupunki.

Yhdessä vaiheessa kaduin sitä, että jäin opiskelemaan Jyväskylään. Olisi pitänyt lähteä seikkailemaan. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka henkilökohtaiset asiat vaikuttavat siihen todistukseen, jonka ihminen antaa asuinpaikastaan.

On vaikea tietää, mikä on kertojaa itseään ja mikä Jyväskylää.

Seikkailin opiskelujen jälkeen neljä vuotta muualla. Sitten oli luontevaa palata. Se sopi kokonaisuuteen erinomaisesti.

Jyväskylä tuntui neutraalilta, jopa tylsältä.

Porvoon jälkeen olin Jyväskylälle pitkään vihainen. Tai oikeastaan se oli surua. Missä kaikki vanhat talot?

Missä etelän moottoritien tuoma vapaus?

Kotoutuminen alkoi kirjastosta.

Porvoon kaupunginkirjastossa yksin käydessäni perustunteeni oli ollut joka kerta se, että olen liikkeellä yksin.

Vastaavasti Jyväskylässä sitä tunnetta ei ollut. Kirjasto tuntui ystävältäni.

Yhtäkkiä niitä ystäviä tuntui olevan kaupunki täynnä: kävelykatu, matkakeskus, rantaraitti, uimahallin kahvio, kauppakeskuksen liukuportaat.

Hahmotin, että taidan kuulua tänne.

Riippuu ihmisestä, kuka pitää itseään jyväskyläläisenä ja millä perusteella.

Minusta tuntuu Muuramen puolesta pahalta, jos joskus lipsautan olevani jyväskyläläinen.

Sama ajatusmalli taisi olla eräällä kadunmiehellä, joka kerran sanoi minulle: ”Olen minä täällä nelekytä vuotta asunut, mutta en minä ole jyväskyläläinen.”

Jämsäläisiltä on tehnyt mieli kysyä, miten menevät Pirkanmaan kotiseutulaulun sanat.

Ei liian iso. Ei liian pieni. Sopivan kokoinen.

Kaikki niin totta.

Voisin lisätä listaan vielä kolme asiaa, joista erityisesti pidän Jyväskylässä:

Jyväsjärvi Vaajakosken moottoritieltä nähtynä iltavalaistuksessa. Tanssisali Lutakon showtime kello 22.00. Keski-Suomen luontomuseon kieltään näyttävä siili.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .