Taivaallisia asioita

Arkkipiispa Kari Mäkinen muistutteli ennen joulua suomalaisia siitä, että yhteiskuntaa johdetaan kovin talouspainotteisesti. ”Se näyttää tietä sellaiseen yhteiskuntaan, joka on ensisijaisesti vahvojen ja voittajien yhteiskunta.”

Arkkipiispa on hyvällä asialla, mutta samat talouden lainalaisuudet koskevat valitettavasti kaikkia yhteiskunnassa.

Evankelisluterilainen kirkko on menettänyt jäsenistöään. Vuoden 2011 lopussa evankelisluterilaisen kirkkoon kuului 77 prosenttia suomalaisista. Vuonna 2000 kirkkoon kuului 85 prosenttia suomalaisista ja 1970-luvulla parhaimmillaan yli 92 prosenttia suomalaisista.

Laskutrendi kirkon kannalta hankala.

Kirkosta ovat eronneet erityisesti 20–60-vuotiaat suomalaiset. Miehet eroavat hanakammin kirkosta kuin naiset. Kolmekymppisistä miehistä alle 65 prosenttia on kirkon jäseniä ja naisista noin 70 prosenttia.

Kirkosta eroaa siis parhaassa työiässä olevia ihmisiä. Niinpä kirkko menettää verotuloja ja ajautuu taloudellisesti ahtaammalle kuin menneinä vuosikymmeninä.

Tämä on johtanut siihen, että kirkkokin joutuu saneeraamaan. Seurakunnat myyvät rakennuksiaan ja sulkevat jopa kirkkoja.

Näin tapahtui tänä vuonna muun muassa Jyväskylän Keljossa. Niinpä meidänkin perheen lähikirkon portaat olivat jouluna lumen alla. Tähän katkesi vuosikymmenten perinne käydä joulukirkossa, sillä ”outoon” kirkkoon emme osanneet mennä.

Vaikka lähellä on kaupunginkirkko, se on puheiden mukaan niin täysi, että sisään mahtuakseen sinne on mentävä ainakin puoli tuntia etuajassa. Se mursikin kirkossakäynnin perinteemme.

On taloudellisesti ymmärrettävää, että seurakunnan ei kannata pitää kaikkia kirkkojakaan yllä. Kirkoissa on normaalisti tilaa. 1980-luvun puolivälissä jumalanpalveluksissa kävi kuusi miljoonaa kävijää vuodessa. Nyt käyntimäärä on pudonnut alle neljän miljoonan. Mutta sekin on totta, että lähikirkon ja tai kirjaston lopetus vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen.

Lentoliikenne on etuoikeutettu liikkumismuoto. Lentoliput ovat halpoja, koska eliittikuljetusmuodosta on tullut halpalentämistä.

Lentoliikennettä suositaan poliittisilla ratkaisuilla. Lentopolttoaineella ei ole polttoaineveroa ja kansainvälinen lentoliikenne on vapautettu arvonlisäverosta.

Siksi tuntuu hassulta lukea vihreiden kansanedustajan, edellisen hallituksen ilmastopoliittisen asiantuntijan Oras Tynkkysen huolta siitä, että autoilun saasteet, melu ja onnettomuuden maksavat EU:ssa 750 euroa henkeä kohti. Näin varmasti on, mutta miksi vihreät ovat niin harvoin huolissaan lentoliikenteen päästöistä. Ne lienevät 5–10 prosenttia EU-alueen päästöistä.

Lentäminen täydessä lentokoneessa tuottaa päästöjä saman verran kuin matkanteko modernilla henkilöautolla yksin.

Tynkkynen harrastaa matkailua ja on käynyt lähes 50 maassa. Jos matkoista 75 prosenttia on tehty lentäen ja reissuja on tasaisesti eri puolille maailmaa, hän on lentänyt aikamoiset hiilidioksidipäästöt. Ne vastaavat ainakin kahdeksan sähkölämmitteisen omakotitalon vuoden päästöjä ja nykyaikaisella henkilöautolla 250 000 kilometrin ajamista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.